Eve Hietamies: Yösyöttö

Muutama kuukausi sitten eräs kirjastossa työskentelevä ystäväni toisteli minulle, että Eve Hietamiehen Yösyöttö (Otava 2010) on kirja, jota voi suositella ihan jokaiselle yli 18-vuotiaalle lukijalle.  Hän kertoi ehdotelleensa (ehkä jopa vähän tyrkyttäneensä) sitä lukuisille hyvin erilaisille ihmisille pienessä kirjastossaan: nuorille lapsettomille naisille ja miehille, perheellisille naisille ja miehille sekä jo vähän vanhemmalle väestölle. Siitä pitivät ihan kaikki.

Suhtauduin väitteeseen hieman skeptisesti. Epäilin, innostuisiko jokamies vauvanhoidon kiemuroihin keskittyvästä kirjasta, vaikka päähenkilönä onkin mies. Pohdin, voisiko kirja todella sopia lapsettomille, koska sehän kertoo vauvaperheen tylsästä ja epäseksikkäästä arjesta puklurätteineen muskareineen. Mietin, pystyisivätkö iäkkäämmät lukijat samaistumaan 2000-luvun lapsiperheen elämään. Asian laita selviäisi vain lukemalla.

Totean heti aluksi ystäväni olleen oikeassa. Sen lisäksi että pidin kirjasta kovasti itse, olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että Yösyöttöä voi suositella melkein kenelle tahansa. Päähenkilö on monipuolinen ja ehjä hahmo, johon on helppo samaistua sukupuolesta riippumatta. Kirjan kieli on kepeää ja eteenpäin mukavasti soljuvaa. Vaikka kirjassa on rankkojakin juonenkäänteitä, vastoinkäymisillä ei mässäillä, vaan ne kerrotaan lukijalle huumorin sävyttäminä. Yösyöttö on helposti lähestyttävä mukaansa tempaava tarina, jossa päähenkilön henkinen kasvutarina on vauvanhoitoa keskeisempää. 

Yösyöttö herättää muistoja niissä, joiden lasten vauva-ajat ovat jo onnellisesti takanapäin. Se ihmetyttää niitä, jotka hoitivat omat lapsensa aivan erilaisessa maailmassa. Se ihastuttaa ja kauhistuttaa niitä, joilla kaikki on vielä edessä.

Tartu tähän:

1. Jos haluat muistella menneitä tai miettiä tulevaa.

2. Jos pidät kirjoista, jotka naurattavat ja itkettävät samaan aikaan.

3. Jos pidät realistisesta arjen kuvauksesta, mutta et halua kuitenkaan rypeä kurjuudessa.

Huom! Antin ja pikkuisen Paavon tarina jatkuu kirjassa Tarhapäivä (Otava 2012).