tiistai 27. toukokuuta 2014

J.M Coetzee: Jeesuksen lapsuus


Nobel-kirjailija J.M. Coetzeeta pidetään vaikeana kirjailijana ja ihan syystä. Hän ei lukeudu yksiselitteisten ja helposti lähestyttävien tarinoiden kertojaksi. Hänen kirjallisissa maailmoissaan käsitellään isoja filosofisia teemoja, jotka vielä kaiken kukkuraksi piilotetaan vertauskuvien alle.

Myös kirjallisuudentuntemus on eduksi, sillä usein hänen allegorioissaan viitataan maailmankirjallisuuden aikaisempiin teksteihin, mytologioihin ja taruihin. Coetzeen tuotanto ei ole väsyneen lukijan kirjallisuutta, sillä hänen teoksiinsa pitää jaksaa keskittyä.

Myönnän, etten itsekään ole aina ollut niin kovin innostunut Coetzeesta. Hän on toki taitava kirjoittaja ja kaikki palkintonsa ansainnut, mutta silti jotain on jäänyt uupumaan upeasta ja täydestä lukuelämyksestä. Olin jo valmiiksi epäileväinen, kun avasin hänen uusimman suomennoksensa Jeesuksen lapsuus (2014 Otava, suom. Markku Päkkilä), mutta tällä kertaa tarina vei mukanaan.

Jeesuksen lapsuus kertoo miehestä ja pojasta. He ovat jostain syystä joutuneet jättämään kotimaansa ja saapuvat uuteen vieraaseen maahan meren takaa. Poika ei ole miehen oma. Hän huolehtii pojasta, koska pojan äiti on kadonnut, eikä tällä ole ketään muutakaan.

Uudessa maassa heille annetaan uudet nimet ja sitä kautta uusi identiteetti. He saavat vaatimattoman asunnon ja mies saa töitä satamasta. Kaikki vaikuttavat ystävällisiltä, mutta kuitenkin oudon etäisiltä. Kukaan ei naura, kiihdy tai innostu. Kaikki ovat suopeita ja hyväntahtoisia. Kukaan ei korota ääntään. Kaikki on kummallisen apaattista ja vetelää.

Voisi helposti ajatella, että maailma, jossa kaikki ovat aina ystävällisiä toisilleen, olisi ihana paikka elää. Ei riitoja, ei sotia, ei väkivaltaa. Coetzee kuvailee kirjassaan meille tällaisen maailman, eikä se näyttäydykään unelmien yhteiskuntana, vaan keinotekoisuudessaan ja tunteettomuudessaan suorastaan kammottavalta.

Coetzee pohdiskelee kirjassaan sitä, riittääkö pelkkä hyvä tahto tyydyttämään inhimilliset tarpeet. Pystyykö ihminen elämään ilman suuria tunteita? Onko pakotettu harmonia paras mahdollinen vaihtoehto kenenkään kannalta? Miten yhteisössä kohdellaan niitä, jotka kyseenalaistavat vallitsevan ajattelutavan? Coetzeen monitulkintainen teos jättää jälkeensä hyvänlaisen hämmennyksen.

Tartu tähän:

1. Jos haluat pohdiskella lukiessasi isoja kysymyksiä.
2. Jos pidät oudoista maailmoista.
3. Jos haluat tutustua tulevaisuuden klassikkoon.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Lukuneuvojana kansanedustaja Jörn Donner

Kuva: Sini-Marja Niska

Kun Jörn Donner vakuutti aikanaan kirjakerhon mainoksessa karhealla äänellään, että lukeminen kannattaa aina, häntä oli helppo uskoa. Donner jos kuka mielletään kovaksi lukijaksi. Elämänmittaisen lukuharrastuksen lisäksi hän on tehnyt pitkän uran myös kirjailijana ja julkaissut kymmeniä teoksia vuodesta 1951 lähtien.

Erno Paasilinna on luonnehtinut kirjailijuutta sanoin, jotka sopivat Donneriin mainiosti. Kirjailijaksi ei synnytä. On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija ja sellaisen elämän Jörn Donner on totisesti elänyt. Hänen uskomattomaan elämäänsä voi tutustua tiiliskivenpaksuisessa muistelmateoksessa Mammutti: jälkeenjääneet tekoset (2013 Otava). Lukiessa kannattaa muistaa, että kyseessä on vasta ensimmäinen osa.



Blogini lukijoille Jörn Donner haluaa suositella lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavia teoksia.

Jörn Donner suosittelee:

1. Thomas Mann: Taikavuori (1924)

2. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (1967)

3. Volter Kilpi: Kirkolle: kuvaus saaristosta (1937 Otava)

4. Italo Svevo: Senilita (1898, ei suomennettu)

5. Leo Tolstoi: Anna Karenina (1875-1877)


Hyviä lukuhetkiä!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori


Meksikon Guerreron vuoristoalueella jokainen äiti on kaivanut tyttärelleen maahan kuopan. Pienen kaninkolon, johon tyttö pikaisesti puikahtaa, jos lähistöltä alkaa kuulua maasturien ääntä. Elämä on jatkuvaa varuillaan oloa. Koko ajan on kuulosteltava, tulevatko ne. Ja aina toisinaan ne tulevat.

Joskus tyttö ei ehdi piilopaikkaansa ja silloin hänet viedään. Kukaan siepatuista ei ole koskaan palannut. Paitsi Paula, joka palasi vuoden jälkeen ja juo nyt tuttipullosta maitoa ja tuijottelee apaattisena kaukaisuuteen. Paula oli kylän kaunein tyttö ja kaikki tiesivät, että jonain päivänä maasturit tulevat hakemaan häntä.

Jo pienestä pitäen tytöt naamioidaan pojiksi ja teini-ikäisinä, kun hämäys ei enää ole mahdollista, heistä yritetään tehdä mahdollisimman rumia. Hampaat mustataan ja vaatteet pidetään sotkuisina. Kauhein kohtalo on syntyä kauniiksi tytöksi. Silloin tietää, että koko elämä tulee olemaan piileskelyä ja pakoilua.

Jennifer Clementin romaani Varastettujen rukousten vuori (2014 Like, suom. Terhi Kuusisto) kertoo tarinan teini-ikäisestä Ladydistä ja hänen kolmesta ystävästään miesten hylkäämässä kylässä Meksikon vuoristoseudulla. Clementin karmiva tarina nappaa lukijan mukaansa ensimmäiseltä sivulta saakka ja henkeään pidätellen lukija saa seurata, kuinka tyttöjen lopulta käy.

Kirja perustuu tosiasioihin. Meksikossa siepataan vuosittain 600 000 – 800 000 tyttöä ja heidät myydään eteenpäin yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä kauniimpi tyttö, sitä paremman hinnan hänestä saa. Kaupungeissa tytöt piileskelevät kellareissa, markettien takahuoneissa tai luostarien muurien sisäpuolella. Maaseudulla he pakenevat maahan kaivettuihin koloihin. Clementin tarinan kehys tuntuu kammottavuudessaan aivan uskomattomalta. Voiko tämä olla totta?

Tällaisesta aiheesta saisi helposti kirjoitettua sysimustan ahdistavan tarinan. Clement kirjoittaa kuitenkin rankasta aiheesta kevyen oloisesti, eikä mässäile kauheuksilla. Välillä Ladydin äidin elämänhallinnan ohjeistukselle voi naurahdella helpottuneena ja huumori keventää muuten niin karua tarinaa. Onneksi.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea mukaansa tempaavan tarinan.
2. Jos tositapahtumat kiinnostavat sinua.
3. Jos et halua sulkea silmiäsi maailman epäkohdilta.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Antti Apunen ja Jari Parantainen: Tuotteistajan taskuraamattu


Mistä tunnistaa gurun? Oman alansa rautaisimman ammattilaisen? Henkilön, jonka kaikki haluavat tilaisuuksiinsa puhumaan ja jonka sanaan luotetaan? Tyypin, jonka palveluksista ollaan valmiita maksamaan vähän enemmän kuin muiden vastaavista?

Gurun tunnistaa siitä, että hän yksinkertaisesti toimii gurumaisesti. Hän julkaisee. Hän esiintyy ja kouluttaa muita. Hän osaa yksinkertaistaa monimutkaisetkin viestinsä. Hän uskaltaa olla asioista jotain mieltä, vaikka se ärsyttäisi tiettyä kuulijakuntaa. Toki hän osaa myös perustella väitteensä. Hänellä on vankka kannattajajoukko, joka vie hänen sanomaansa eteenpäin pyytämättä.

Guruksi ei synnytä, eikä siihen toisaalta vaadita mitään yliluonnollista neroutta. Asiantuntijan on uskallettava ilmoittautua guruksi itse, sitten kun nämä kuusi gurun tunnusmerkkiä täyttyvät. Antti Apunen ja Jari Parantainen ovat julistaneet itsensä tuotteistusguruiksi ja heidän kirjoituksiaan lukemalla vakuuttuu entisestään siitä, että he toden totta taitavat sellaisia olla.

Tuotteistajan taskuraamattu (2014 Talentum) on taattua apus-parantais-laatua. Siinä käydään lyhyesti ja ytimekkäästi läpi ne asiat, jotka on syytä ottaa huomioon palvelujen tuotteistamisessa. Kirjaan uppoutuvat helposti nekin, joita tuotteistaminen aiheena ei lähtökohtaisesti kiinnosta yhtään - niin hauskasti ja mukaansa tempaavasti tämä kaksikko kirjoittaa.

Tuotteistamisessa kaikki alkaa asiantuntemuksen myymisestä ja ensivaikutelmasta. Jos et itse usko itseesi ja asiaasi, ei siihen kukaan muukaan usko. Paketoi palvelusi selkeäksi ja ymmärrettäväksi paketiksi. Epämääräisyys epäilyttää ja karkottaa ostajat. Ole johdonmukainen ja ystävällinen aina. Kivalta tyypiltä on mukava ostaa, inhottavan kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä. Opettele myös sanomaan ei. Kaikki asiakkaat eivät ole samanarvoisia ja jotkut vievät resursseja enemmän kuin tuovat kassavirtana takaisin. Yksinkertaisia ohjeita, joiden noudattaminen näyttää käytännön asiakaskokemuksen perusteella olevan yllättävän vaikeaa.

Tuotteistajan taskuraamattu toimii itse esimerkkinä hyvin tuotteistetusta paketista. Lukuja on tasan 50. Ne ovat kaikki kolmen sivun mittaisia. Ne kaikki päättyvät iskulauseeseen, joka kiteyttää luvun tärkeimmän pointin. Kirja on helppolukuinen, tarinallinen ja lennokkaan hauska ja siitä huolimatta tiukkaa asiaa. Mahtavasti tuotteistettu paketti!

Ps. Lukuneuvojan sydäntä ilahduttaa eniten tämä ohje: Luota tarinan voimaan. ”Tunteita herättävä tarina on tuhat kertaa tehokkaampi kuin kliseitä toistava jaaritus.”  

Tartu tähän:

1. Jos haluat tietää, mistä tuotteistamisessa on oikein kyse.
2. Jos haluat parantaa palveluasi millä tahansa sektorilla.
3. Jos haluat lukea hauskan ja mukaansa tempaavan businesskirjan.