Julie Orringer: Näkymätön silta

Julie Orringer teki lapsena niin kuin kaikki lapset tekevät. Hän näytti puuhailevan keskittyneesti omiaan, vaikka todellisuudessa hän kuunteli korvat höröllä vanhempiensa ja sukulaistensa välisiä keskusteluja. Outoja nimiä ja tapahtumia, joista puhuttiin epämääräisesti ja kierrellen, kuiskaillen ja huokaillen. Orringerille valkeni jo varhain, että jotain kauheaa oli menneisyydessä tapahtunut. Vasta aikuisena hän alkoi selvitellä sukunsa historiaa ja sai isoisänsä tarinasta aiheen kirjaansa Näkymätön silta (Otava 2011).

Orringer kertoo tässä 800-sivuisessa järkäleessä unkarinjuutalaisen Levin perheen tarinan 1930- ja 1940-luvun Euroopassa. Kirjan keskiössä on Andras, kolmesta veljeksestä keskimmäinen, joka pääsee lahjakkaana nuorena miehenä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Elämä on niukkaa, mutta henkisesti antoisaa ja kaiken kruunaa rakkaus baletinopettaja Klaraa kohtaan. Kun sota sitten vyöryy eteenpäin Euroopassa, joutuvat perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät eroon toisistaan. Ja kun tarina päättyy vuoteen 1945, ei kaikkia heitä enää ole...

Henkilöhahmojen naiivi tulevaisuudenusko saa lukijan sydämen käpristymään epätoivosta. Orringerin henkilöt uskovat, etteivät joutuisi koskaan käyttämään keltaista tähteä. He uskovat, etteivät ruoka-annokset varmasti enää pienenisi. Ettei talvi voisi enää tulla kylmemmäksi. Ettei heitä varmasti lähetettäisi mihinkään. Ettei sota leviäisi Unkariin saakka. Lukija tietää paremmin, eikä voi kuin sivusta seurata, kuinka unelma toisensa jälkeen murskaantuu.

Näkymätön silta on koskettava ja traaginenkin tarina erään perheen kohtaloista sodan jaloissa. Se on tarina kärsimyksestä ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta, mutta samalla tarina toivosta ja selviytymisestä. Näkymätön silta on hyvin kirjoitettu naisten lukuromaani, joka tempaa mukaansa ensimmäiseltä sivulta saakka ja jonka parissa viihtyy viimeiselle sivulle saakka.

Tartu tähän:

1. Jos pidät koskettavista ihmiskohtaloista.

2. Jos pidät historiallisista romaaneista.

3. Jos etsit täydellistä lomalukemista.

Vilmos Kondor: Budapestin varjot

Tartuin unkarilaisen Vilmos Kondorin dekkariin Budapestin varjot innoissani: vihdoinkin kirjaston uutuushyllyssä oli tarjolla jotain muuta kuin pohjoismaista tai amerikkalaista jännityskirjallisuutta. Innostukseni lisääntyi entisestään kun huomasin, että tapahtumatkin sijoittuisivat menneisyyteen 1930-luvulle. Virkistävää!

Kirjan päähenkilönä seikkailee Az Est -sanomalehden rikostoimittaja Gordon, joka sattumalta eräänä iltana näkee poliisipäällikön laatikossa kuvan alastomasta nuoresta naisesta. Kun sama nainen muutaman päivän päästä löytyy kuolleena kadulta, Gordon kiinnostuu tapauksesta, eikä kaikki olekaan sitä, miltä ensin näyttää…

Vilmos Kondor on kirjoittanut kelpo dekkarin sellaisille lukijoille, jotka yleensä välttelevät jännityskirjallisuutta liian raakojen ja yksityiskohtaisten kauheuksien vuoksi. Vaikka tässäkin kirjassa tapahtuu murha, ei sillä mässäillä. Pikemminkin kirjaa voisi kuvailla vanhanaikaiseksi salapoliisiromaaniksi, vähän jopa Agatha Christien tyyliseksi. Tapahtumien sijoittuminen Budapestiin on sekin mukavaa vaihtelua, vaikkei menneisyyden Budapestiä saadakaan herätettyä henkiin yhtä taidokkaasti kuin esimerkiksi Amor Towles onnistuu kuvaillessaan New Yorkia kirjassaan Seuraelämän säännöt. Kondorin kirja on siitä huolimatta mukavaa matkalukemista Unkariin lähtijöille.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea jännittävän tarinan, mutta et halua lukea irtileikatuista ruumiinosista.

2. Jos haluat vaihteeksi jotain muuta kuin pohjoismaista jännityskirjallisuutta.

3. Jos pidät kirjoista, joissa on vanhanaikaista salapoliisitarinoiden tunnelmaa.