On
kuuma loppukesän päivä. Nuori äiti laittaa keittiössä ruokaa ja isä roplaa
moottoripyöriään kellarissa. Kumpikaan ei huomaa, kun juuri kävelemään oppinut
pikkuinen Tommy taapertaa lammen rantaan ja vajoaa veteen. Parin minuutin
päästä äiti ryntää pihalle etsimään pienokaistaan ja isä havahtuu kauheaan
huutoon. Mitään ei ole enää tehtävissä.
Vai
menikö kaikki sittenkään näin? Komisario Konrad Sejerin läheisin työpari
epäilee heti äidin kertomusta. Jokin tapauksessa häiritsee. Äiti vuodattaa
kyyneliä, mutta vaikuttaa samalla kummallisen tyyneltä. Peitteleekö Carmen Zita
sittenkin kammottavaa totuutta?
Karin
Fossum kertoo kirjassaan Carmen Zita ja kuolema (2014 Johnny Kniga, suom. Tarja
Teva) jokaisen vanhemman painajaisesta. Siitä kuinka keskittyminen herpaantuu
pariksi minuutiksi ja kaikkein kauhein ehtii tapahtua. Toisaalta hän nostaa
esiin vanhemmuteen liittyvät kielletyt tunteet, uupumisen ja häpeän vammaisesta
lapsesta.
Norjalainen
Karin Fossum on psykologisen jännitysromaanin takuuvarma taitaja. Hän rakentaa tarinansa pienten tragedioiden ympärille, kuten tälläkin kertaa. Hänen
kirjoissaan jännitys ei synny takaa-ajoista ja silpomisista, vaan ihan
tavallisista kohtaloista, jotka voisivat hyvinkin olla totta.
Poliisit,
uhrit ja epäillyt ovat ihan tavallisia tyyppejä, kuin keitä tahansa meistä.
Carmen Zita voisi olla kuka tahansa nuori uupunut äiti. Tommy voisi olla kenen tahansa vilkas pikkupoika. Konrad Sejer voisi olla kuka tahansa poliisi. Tämä tekee
Fossumin kirjoista aitoja ja todentuntuisia. Loppujen lopuksi paljon
karmivampia kuin epäuskottavuuden rajoilla keikkuvat raa’at sarjamurhajännärit.
Huom! Fossumin ehdoton vahvuus on tuotannon
tasalaatuisuus. Jos siis haluat pelata varman päälle, valitse Fossum!
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea uskottavan jännitysromaanin.
2.
Jos pidät tavallisten ihmisten tarinoista.
3.
Jos sinulla ei ole aikaa tiiliskivelle.