Laura
Lehtolan esikoisromaani Pelkääjän paikalla (2015 Otava) kertoi koskettavan
tarinan nuoresta isästä, joka jäi pienen tyttärensä kanssa yksin perheen äidin
sairastuttua syöpään. Pidin kirjasta paljon ja muistan ajattelleeni, että tätä
uutta lupaavaa kirjoittajaa kannattaa seurata.
(Esikoisromaanista
voit lukea lisää täältä.)
Lehtolan
toinen romaani Takapenkki (2017 Otava) on yhtä hyvä kuin esikoinen,
mutta tyystin erilainen. Takapenkissä Lehtola on ottanut rennomman aiheen ja
osoittaa olevansa myös melkoinen humoristi. Naurunpyrskähdyksiä aiheuttivat
sekä romaanin tapahtumat että naseva kieli.
Työvoimatoimistossa
työskentelevä Tuula Kervinen (50+) on kemikaalikammoinen kontrollifriikki, joka
haaveilee siitä, että aviomies Topi tekisi kerrankin jotain romanttista.
Topille rutiinit ovat elämän suola ja pariskunnan arki toistuu tismalleen samanlaisena
viikosta toiseen. Ruokakaupassa Topi hakee ruispalat, Tuula vaalean leivän ja
lauantaiaamupäivisin pestään auto.
Tuulan
asiakkaana on parikymppinen Aleksi, joka ei tunnu saavan elämästään mitään
otetta. Koulut ja kurssit jäävät jatkuvasti kesken, mikään ei kiinnosta. Aleksi
asuu mummunsa kanssa, joka on ottanut huolehtiakseen tyttärenpojastaan jo
pienenä ja joka yrittää pitää pojan jotenkin kiinni elämässä. Tämä sitkeä
itäsuomen murteella vääntävä tervaskanto on kirjan hurmaavin henkilö.
Aleksin
ihastus, 17-vuotias Elina, on yksinäinen lukiolaistyttö, joka on jätetty oman
onnensa nojaan valtavaan omakotitaloon, kun isä on saanut työkomennuksen
Brasiliaan, eikä äiti uskalla päästää miestään sinne yksin. Elina on raskaana, jättää
koulunsa kesken ja linnoittautuu taloon.
Lehtolan
tarina etenee sutjakkaasti kohtauksesta toiseen ja dialogi on osuvaa. Hän
sukeltaa taitavasti jokaisen hahmonsa mielenmaisemaan ja kirjoittaa jokaisen
äänellä uskottavaa kieltä. Tuulan ääni on ylikorrekti viisikymppisen naisen
ääni. Aleksin turhautuneisuus ja välinpitämättömyys elämää kohtaan korostuvat kielessä. Elinan ääni on epävarman ja yksinäisen teinitytön.
Vaikka
monessa kohtaa hymyilyttää, ei kirja oli pelkästään hupaisa. Aleksin ja Elinan taustat ovat rikkinäiset, kumpikin on jätetty eri tavalla oman onnensa nojaan. Onneksi molemmilla on elämässä mukana kuitenkin yksi aidosti välittävä ihminen: Aleksilla mummo ja
Elinalla Aleksi. Se riittää pelastamaan pahimmalta.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea kepeänvakavaa.
2.
Jos pidät nasevasta huumorista.
3.
Jos sujuva kieli on sinulle tärkeää.