maanantai 31. lokakuuta 2016

Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Yksi tämän vuoden hienoimmista romaaneista on tässä! Maylis de Kerangalin Haudatkaa kuolleet, paikkaillaan elävät (2016 Siltala, suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen) on niin uljasta kielellistä ilotulitusta, ettei tämän ranskattaren verbaalista lahjakkuutta voi kuin ihailla.

Kielellisen hienouden lisäksi kirjan tarina on koskettava ja ajatuksia herättävä. Täyden kympin teos toisin sanoen!

Teinipoika Simon Limbres on lähtenyt parin kaverinsa kanssa rämällä pakettiautolla aamuyöstä meren rantaan. Aallot ovat sinä yönä erityisen hyvät. Pojat vetävät märkäpuvut ylleen ja surffaavat pari tuntia, kunnes kömpivät kohmeisina ja hampaat kalisten takaisin autoon. Simon istuu keskelle, eikä kiinnitä turvavyötä.

Matkalla auto ajautuu vasemmalle kaistalle, törmää valotolppaan ja pojat jäävät loukkoon ruhjoutuneeseen autoon. Simon Limbres on lentänyt törmäyksen voimasta päin tuulilasia ja hänen irrottamisensa autosta kestää kaksikymmentä minuuttia. Hänen sydämensä lyö yhä, mutta muuten hän on täysin tiedoton.

Sairaalassa Simonin auttamiseksi ei voida tehdä enää mitään. Poika todetaan aivokuolleeksi ja lääkärit alkavat suostutella äitiä ja isää antamaan luvan poikansa elinten käyttämiseksi toisten potilaiden hyväksi. Vanhemmille, joille pojan onnettomuudessa on jo tarpeeksi käsiteltävää, tilanne on vaikea.

Kerangalin teos on vuorokausiromaani ja siinä seurataan 24 tunnin ajan tapahtumia aivokuolleen Simon Limbresin ympärillä. Se käsittelee kouriintuntuvasti vanhemman tuskaa ja surua oman lapsensa menettämisestä. Siinä tarkastellaan sairaalahenkilökunnan tuntemuksia, kun nuoren potilaan eteen ei voida enää tehdä mitään. Se ottaa käsittelyyn myös lääkärien ja hoitajien väsymyksen sekä elinsiirto-operaatioiden täsmällisyyden ja kriittisyyden.

Kerangalin upeassa teoksessa on voimakkaampi imu ja intensiteetti kuin monessa jännärissä. Sydän (kirjaimellisesti!) jyskyttäen seuraa Simon Limbresin vahvan ja elinvoimaisen sydämen siirtämistä uuteen kehoon - toiselle ihmiselle, jolle Simonin kuolema antoi uuden elämän. Viimeiset sivut ovat lukijan juhlaa – niin huikaisevan hienosti Kerangal päättää kirjansa.

Suomentajille työ on varmasti ollut mieluinen mutta vaikea. Kerangalin lauseet ovat pitkiä (jopa yli sivun mittaisia!) ja polveilevia, mutta samanaikaisesti täysin ymmärrettäviä ja loogisesti eteneviä. Siltala on valinnut suomentajat oikein, sillä vain Ville Keynäksen ja Anu Partasen kaltaiset huipputaiturit voivat selvitä kunnialla tällaisesta urakasta.

Jos saan pyytää, lisää Kerangalia ja äkkiä!

Tartu tähän:

1. Jos rakastat hiottua kieltä.
2. Jos pidät intensiivisistä tarinoista.
3. Jos haluat lukea laatua.

12 kommenttia:

  1. Hei, kiitos kehuista (ja sukunimeni oikein taivuttamisesta), mutta haluaisin huomauttaa että Anu Partasen osuus suomennoksessa on vähintään yhtä merkittävä kuin omani, ellei jopa merkittävämpi. Anu on Agricola-palkittu suomentaja, joka kääntää ranskan lisäksi mm. espanjasta ja katalaanista.
    -Ville Keynäs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan,

      Kiitos kommentistasi. Hehkutin kirjoituksessani sinua, koska olen haltioituneena lukenut aiempia suomennoksiasi. Anu Partinen on minulle tuntemattomampi suomentaja, mutta lisään hänet ilman muuta mukaan kirjoitukseeni.

      Nyt samalla voinkin kiittää sinua loistavista suomennoksista. Hienoa työtä, jota on lukijana aina ilo lukea!

      Poista
  2. Loistoteos! Kerangal kirjoittaa kiihtyvätahtista kristallipisaroina helmeilevää, pitkälauseista miltei hengästyttävää tekstiä, jota lukija ei henno katkoa eikä pätkiä tahi jättää kesken sivun mittaista lauseketjua. Kirjailija ei pisteistä perusta eikä niihin panosta. Kuulasta kerrontaa, joka laakista asettaa ja palauttaa asiat - ne elämää suuremmat - oikeisiin mittasuhteisiin... Harvoin on kirja mennyt näin suoraan ihon alle, mutta tämä otti ja kouraisi sydänjuurista asti.
    Raju, viiltävä, teatraalisuuteen tahi ylidramaattisuuten, joiden riski teeman huomioonottaen oli varteenotettava, sortumaton, kaunis ja koskettava linjakas teos! Taitaville suomentajille iso kiitos poikkeavan suuresta lukunautinnosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kyllä! Olet niin oikeassa! Hengästyttävän hieno teos kaiken kaikkiaan. Kunpa tämä löytäisi tiensä mahdollisimman monen lukijan yöpöydälle :)

      Poista
  3. Otsikossa/nimekkeessä virhe: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Ei siis haudata paikallaan eläviä :) t. pilkunviilaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Voi kauhea! Iso kiitos pilkunviilaajalle tarkkaavaisuudesta :)

      Poista
  4. Yhdyn toiveeseen, lisää tätä!
    Upeaa kieltä, toden totta nämä suomentajat ovat osanneet asiansa.

    VastaaPoista
  5. Myös minä vaikutuin. Erityisesti loppu oli, kuten totesit, todella huima ja nostaa tämä teoksen erittäin merkittävien joukkoon. Kirjailijan yksityiskohtiin paneutuminen oli kautta linjan ihailtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tuomas,

      Loppu kruunaa koko kirjan, eikä tämän elämyksen jälkeen mikään tuntunut hetkeen miltään. Kerangalia haluaa lukea lisää!

      Poista
  6. Olen ollut työni vuoksi kerran vastaavassa prosessissa mukana. Tartuin kirjaan ajatuksella, että pääsisin käsittelemään kirjallisuuden avulla tuota kokemusta. Taustalla oleva kokemus pilasi lukunautinnon, etsin faktoja ja vertasin kokemaani. Vanhempien tiiviin tunnelman surussaan tunnistin, kuvaus oli loistavaa. Toivon lisää suomennoksia ja sitä, että pääsen tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kirjailijaan paremmin. Aiheen valinta oli joka tapauksessa rohkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi,
      Anteeksi, kun vastaukseni kommenttiisi on viipynyt!

      Omakohtainen kokemuksesi varmasti vaikutti lukuelämykseen - niinhän ne aina vaikuttavat. Joskus aihe, josta on itsellä kokemusta, todella pilaa hivenen lukemisen iloa, sillä silloin kiinnittää huomiota vain tiettyihin asioihin. Rohkea aihevalinta de Kerangalilta ja toivon totisesti, että häntä suomennettaisiin lisää!

      Poista