maanantai 7. toukokuuta 2018

Lukuneuvojan luova tauko



"Aina on aikaa lukea, kunhan vain tekee jotain muuta vähemmän!"

Lukuneuvoja on päättänyt noudattaa omaa neuvoaan ja pitää blogissa määrittelemättömän mittaisen tauon.

Kirjapuheet Suomen turuilla ja toreilla jatkuvat entiseen tapaan. Tapaamisiin niissä!



Riitta Castrén: Läpivalaisu: pitkät jäähyväiset alkoholille

Kuulin paljon lukevalta ystävältäni, että Riitta Castrénin kirja alkoholiriippuvuudesta kannattaa lukea, vaikkei olisikaan ongelmia alkoholin kanssa. 

Luettuani kirjan olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Vaikka Läpivalaisu (2017 Gummerus) käsittelee Castrénin alkoholismia, se on loppujen lopuksi paljon isompi tarina itsensä löytämisestä.

Castrén teki pitkän uran toimittajana aikakauslehdissä. Hän ajautui juomaan, kun hänet valittiin päätoimittajan sijaiseksi ja samoihin aikoihin moni vanhoista työkavereista jäi eläkkeelle. Uudet nuoret työkaverit suhtautuivat häneen kuin muinaisjäänteeseen ja hänen ideoitaan vähäteltiin. Työpaikan ilmapiiri muuttui ahdistavaksi ja iltaisin oli lohduttavaa avata viinipullo ja tissutella paha mieli pois.

Samaan syssyyn Castrénin äiti sairastui syöpään, hänen paras ystävänsä myös ja koirakin kuoli. Tuli lisää syitä juoda.

Mutta vasta sitten, kun hänen isänsä kuoli, Castrén uskalsi kurkistaa lapsuuteensa ja löysi lopulta ne varsinaiset syyt sille, miksi juuri hän koukuttui ja alkoi juoda. Vaikka hänen lapsuusmuistonsa olivat pääsääntöisesti hyviä, hän olisi herkkänä lapsena tarvinnut enemmän hellyyttä. Työ aina ensin, oli hänen äitinsä motto. Sitä noudattamalla hän porskutti menemään ja se vei hänet pitkälle, mutta teki hänestä liian vahvan, liian kiltin ja alttiin addiktiolle.

 ”Kun vaistoaa paljon ja käy koko ajan ylikierroksilla, on vaaravyöhykkeessä. Eläminen tuntosarvet ojossa on kuluttavaa --- ja jos ei kestä herkkyyttään eikä osaa hengähtää sisäisen maailmansa kaaoksesta, voi sortua alkoholiin, joka liennyttää olotilaa niin salakavalasti.”, hän kirjoittaa.

Castrénin kirjasta näkee, että hän on toimittaja. Hän osaa rakentaa lukuihinsa sopivia draaman kaaria ja koko kirja on rakennettu ammattitoimittajan ammattitaidolla. Hän uskaltaa myös olla raadollisen rehellinen itseään kohtaan. Kaikki se, mitä hän itsessään näkee, ei ole aina mukavaa katseltavaa ja silti hän uskaltaa katsoa ja kertoa siitä. Hän ei itse pidä itseään mitenkään erityisen rohkeana ihmisenä kirjoitettuaan tällaisen kirjan, mutta kyllä tämä minun mielestäni hyvin rohkean naisen kirja on.

Toivottavasti Läpivalaisu löytää tiensä myös niiden naisten yöpöydille, joita alkoholiaspekti ei lähtökohtaisesti kiinnosta, sillä teos on niin paljon muutakin kuin pelkkä kertomus alkoholiriippuvuudesta. Ennemminkin sitä voisi kuvailla vahvuuteen sairastuneen naisen selviytymistarinaksi.

Ainoa asia, mikä kirjassa häiritsi, oli se, että lukujen nimet oli kirjoitettu pienellä. Se oli omituinen ratkaisu ja näytti hullunkuriselta, varsinkin kun huutomerkit ja kysymysmerkit olivat toisessa päässä käytössä.

Tartu tähän:

1. Jos olet kiinnostunut riippuvuuksista ja niiden synnystä.
2. Jos haluat lukea rohkean naisen selviytymistarinan.
3. Jos olet joutunut työpaikkakiusatuksi.