Héctor García (Kirai) ja Francesc Miralles: Ikigai: pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Japanilaisella Okinawan saarella asuvat maailman pitkäikäisimmät ihmiset. Siellä on eniten satavuotiaita koko maailmassa ja kaiken lisäksi okinawalaiset satavuotiaat ovat terveitä, touhukkaita ja elämäniloisia. Mikä on heidän pitkän ikänsä salaisuus?

Héctor Garcían ja Francesc Mirallesin mukaan pitkäikäisyyden ytimessä on ikigai. Japaninkielinen termi tarkoittaa tekemisen iloa, jonka kautta elämiselle löytyy tarkoitus. Mieli pysyy virkeänä ja sitä kautta elinvuosia karttuu enemmän. Kaikilla okinawan satavuotiailla näyttää olevan hyvin vahva ikigai.

Ikigain ideassa on paljon samaa kuin Viktor Franklinin logoterapiassa. Siinäkin ihmistä yritetään auttaa löytämään olemassaololleen tarkoitus, josta elämän mielekkyys syntyy, ja on ymmärrettävää, että myös logoterapian periaatteet esitellään kirjassa. Samoin kuin Csìkszentmihályin kuuluisa käsite flow, mikä sekin omalta osaltaan liittyy ikigaihin.

Parasta antia Garcian ja Mirallesin kirjassa (2017 Gummerus, suom. Satu Ekman) ovat yli satavuotiaiden sitaatit ja haastatteluvastaukset. Nämä elämäniloiset vanhukset eivät ota elämäänsä kovin vakavasti.

”Elän satavuotiaaksi. Totta kai elän! Siinä on minulle tavoitetta kerrakseen.”

”Näen ja kuulen huonosti enkä haista juuri mitään, mutta kaikki on hyvin.”

Elämäntaitokirjallisuutta ahmineelle Garcian ja Mirallesin kirja voi aiheuttaa pettymyksen, sillä sisältö on moneen muuhun teokseen verrattuna köykäinen. Pintaa raapaistaan vähän sieltä sun täältä ja lopputulos tuntuu hivenen hajanaiselta. Kun 180 sivussa koetetaan esitellä ikigai, logoterapia, flow ja pari muuta keskeistä ajatusta ja niiden lisäksi annetaan vielä ohjeita ruokavalioon ja esitellään aamuvoimisteluliikkeitä, ei kovin syvälle päästä.

Mutta köykäisyys on toisaalta myös etu, sillä se tekee kirjasta helppolukuisen ja helposti lähestyttävän. Jos ei ole eläessään lukenut yhtäkään elämäntaitoteosta, tästä on hyvä aloittaa. Hyvälle mielelle kirja saa jokaisen. Tämän teoksen jälkeen ei varmasti tee mieli pötkähtää sohvalle katsomaan netflixiä, vaan lähteä reippaalle kävelylenkille ja höyryttää itselleen sen jälkeen parsakaalia.

Tartu tähän:

1. Jos kaipaat kannustusta elämäntaitoremonttiisi.

2. Jos arvostat helppolukuisuutta.

3. Jos sinulla ei ole aikaa paksulle kirjalle.

Minna Eväsoja: Melkein Geisha: hurmaava ja hullu Japani

“Pitkään ikään mahtuu monta häpeää.”

Japanilainen sananlasku

Minna Eväsoja hurahti nuorena Japanista ja pääsi 1990-luvulla opiskelemaan arvostettuun Urasenken teekouluun. Sen jälkeen hän pyrki ja pääsi Koben yliopistoon ja tätä nykyä hän toimii japanilaisen estetiikan dosenttina Helsingin yliopistossa.

Nyt hän on kirjoittanut vuosien Japani-kokemuksistaan valloittavan kirjan Melkein geisha: hurmaava ja hullu Japani (2016 Gummerus), jonka alaotsikko kertoo kaiken: Japani on hurmaava - ja pähkähullu!

Eväsojan kirja sisältää nelisenkymmentä pientä tarinaa ja aiheiden kirjo on laaja. Hän kertoo opiskelijan arjesta, oppilaitosten käytännöistä, asumisesta, naapureista, ruokailusta, teenjuonnista, juhlista, sumopainista, kirsikankukista, pankki- ja lääkäripalveluista sekä kaikenlaisista tavoista ja uskomuksista yleensä. Hän koluaa läpi lähes kaikki elämän osa-alueet.

Monessa kohtaa on pakko pyörittellä epäuskoisena päätään. Japanilaiset tavat ovat käsittämättömän monimutkaisia ja sen vuoksi japanilasten elämä näyttää ulkomaalaisen silmissä valtavan hankalalta. Liukuoven avaaminenkin on monivaiheinen esteettinen suoritus.

Ja jos suomalaista kulttuuria kutsutaan häpeän kulttuuriksi, on Japani sitä potenssiin kymmenen. Kasvojen menettämistä varotaan ja sääntöjä noudatetaan pilkuntarkasti. 

Jos et halua mokata, muista Japanissa edes nämä:

1. Jäätelön nuoleminen julkisesti on noloa.

2. Vessatohveleiden käyttäminen muualla kuin vessassa on noloa.

3. Flunssaan vetoaminen on noloa, sillä flunssa on Japanissa mitätön vaiva.

4. Liukuoven avaaminen ronskisti yhdellä kädellä on noloa.

5. Väärän roskapussin vieminen ulos vääränä aamuna on noloa.

6. Pyllistely on noloa.

7.  Myöhästyminen tapaamisesta on supernoloa!

Eväsoja kirjoittaa Japanista ja japanilaisten elävästi, mielenkiintoisesti ja toisinaan kauniin runollisesti. Hän ei naureskele pilkallisesti japanilaisten oudoimmillekaan tavoille vaan suhtautuu niihin lempeällä huumorilla. Rivien välistä paistaa suuri lämpö ja rakkaus kulttuuria, maata ja ihmisiä kohtaan. Tällaisista positiivisen huumorin värittämistä kirjoista tulee hyvä olo.

Tartu tähän:

1. Jos olet hulluna muihin kulttureihin.

2. Jos arkielämä kiinnostaa sinua.

3. Jos olet aikeissa matkustaa Japaniin.

Haruki Murakami: 1Q84: osat 1 ja 2

”Maailma on muuttunut. Jotain on alkanut tapahtua.”

Haruki Murakami on japanilaisen kirjallisuuden suurin nimi tätä nykyä. Hänen kirjojaan ahmivat saarivaltiossa kaikki ja Murakamista on tullut sekä kriitikoiden ja lukijoiden yhteinen suosikki - koko Japanin uusi kansallissankari. Nousipa hän tämän vuoden Nobel-veikkailuissakin kärkikahinoihin.

Murakamin kirjailijaura alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin hän jätti menestyvän baarinsa pyörittämisen, päätti ottaa loikan kohti tuntematonta ja ryhtyä kirjailijaksi ilman mitään takuita onnistumisesta. Esikoisromaani Suuri lammasseikkailu ilmestyi vuonna 1979 ja sen tuoma menestys todisti Murakamille, että hyppy kannatti.

(Kirjailijuutensa ensimetreistä Murakami kirjoittaa enemmän kirjassaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2011 Tammi), joka on oivaa luettavaa marathonharjoittelijoiden lisäksi myös kirjailijan urasta haaveileville sekä niille jotka kaipaavat kannustusta omien unelmiensa toteuttamiseen. Lukuneuvojan arvioon kirjasta voit tutustua täällä.)

Murakamin uusin teos 1Q84 ampaisi Japanin myyntilistojen kärkeen ja keikkuu siellä edelleen. Suomeksi teoksesta julkaistiin yhteisniteenä kaksi ensimmäistä osaa (2013 Tammi, suom. Aleksi Milonoff) ja kolmas osa ilmestynee vielä tämän vuoden puolella.

Kirjassa kuljetetaan vuorotellen kahden kolmekymppisen päähenkilön tarinaa. Aomame on kuntosali- ja venyttelyohjaaja, joka vapaa-aikanaan tappaa maksusta väkivaltaisia miehiä. Vaimonhakkaajat ovat Aomamen maailmankuvassa alinta kastia, jotka on parasta vain eliminoida pikaisesti pois maailmaa pahentamasta. Tengo taas on kirjailijuudesta haaveileva matematiikan tuntiopettaja, joka ryhtyy kustannustoimittajakaverinsa pyynnöstä parantelemaan erästä käsikirjoitusta ja sotkeentuu sitä kautta kummallisiin tapahtumiin. Toisen osan lopussa Aomamen ja Tengon polut alkavat viimein ristetä ja maailma heidän ympärillään on muuttunut yhä merkillisemmäksi. Jotain on alkanut tapahtua.

1Q84 jättää jälkeensä pyörryttävän hämmennyksen. Siitä haluaisi sanoa paljon, mutta toisaalta siitä ei pysty sanomaan oikein mitään. Eräässä kohtauksessa Tengon isä lausuu pojalleen: ”Jos et ymmärrä ilman selitystä, et ymmärrä myöskään selityksen kanssa.” Lausahdus sopii hyvin määrittelemään koko merkillistä tarinaa: 1Q84:ää ei voi selittää.

Murakamin luoma maailma on samaan aikaan oudon vinksahtanut sekä hämmentävän todentuntuinen. Yksi teema tästä kummallisesta rinnakkaismaailmojen keitoksesta kuitenkin nousee esiin. Uskontoihin ja uskonnollisiin lahkoihin Murakami suhtautuu kriittisesti. Lähes kaikkien henkilöiden elämään ahdasmielinen ja tiukasti säädelty uskonto on vaikuttanut jossain vaiheessa, eikä Murakamilla ole niistä mitään hyvää sanottavaa. 1Q84:ssä uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri, joiden sisällä äärimmäinen pahuus saa vapaasti rehottaa.

Tartu tähän:

1. Jos pidät oudoista monimerkityksellisistä kirjoista.

2. Jos inhoat kevyttä ja yksinkertaista viihdekirjallisuutta.

3. Jos haluat tutustua Japanin tunnetuimpaan kirjailijaan.

Huom! Vaikka kirja on paksu 800-sivuinen järkäle, se on yllättävän nopealukuinen.

Huom! Myös Espoon Kaupunginteatterin johtaja Jussi Helminen suositteli tätä kirjaa blogini lukijoille. Sen ja muut Jussi Helmisen vinkit löydät täältä. 

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki oli totaalisen kyllästynyt elämäänsä: sama työ, sama arki ja samat rutiinit toistuivat päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ei miestä. Ei lapsia. Tätä samaa tylsyyttäkö elämä tulisi olemaan hamaan loppuun saakka? Ei kiitos, hän vannoi ja päätti tehdä elämälleen jotain.

Kankimäki oli aina unelmoinut asuvansa Japanissa jonkin aikaa. Maan historia, kulttuuri ja esteettisyys olivat aina viehättäneet häntä ja erityisen kiinnostunut hän oli ollut jo vuosien ajan Heian-kaudella eläneestä hovinaisesta Sei Shonagonista (n. 966-1017). Kankimäki keksi yhdistää nämä kaksi asiaa ja päätti lähteä Japaniin tutkimaan Sei Shonagonia enemmän. Samalla hän saisi irrotettua itsensä kahlitsevasta yksitoikkoisesta arjesta ja ehkä hän Sein lisäksi voisi löytää matkaltaan myös omalle elämälleen uuden suunnan. Lopputuloksena syntyi ainakin tämä antoisa lukuelämys Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013).

Kankimäki kertoo humoristisesti ja avoimen rehellisesti itsestään: aluksi siitä häilyvästä epävarmuudestaan lähdön lähestyessä sekä myöhemmin kaikenlaisista hankaluuksista, joita hän lopulta uudessa yllättävän erilaisessa kulttuurissa kohtaa. Arkinen elämä Japanissa kun on kieltä osaamattomalle aikamoinen haaste.

Enemmän kuin itsestään Kankimäki kertoo kuitenkin mielenkiintonsa kohteesta Sei Shonagonista ja se on ehdottomasti tämän kirjan parasta antia. Vaikka itsekin aikanani pääsin kirjallisuustieteen opinnoissa melko pitkälle, en muista koskaan kuulleenikaan tämän viehättävän, itsevarman ja suorapuheisen hovinaisen kirjoituksista. Sen sijaan Heian-kauden tunnetuimpaan teokseen, Genjin tarinaan, törmäsi alvariinsa. Kun Kankimäki tutustuttaa lukijan Seihin, toivoisi asian olevan toisella tolalla. Niin uskomattoman poikkeuksellinen kirjoittaja ja persoona Sei Shonagon vaikuttaa olleen.

Kankimäen kirja sopii monipuolisuutensa vuoksi monenlaisille lukijoille. Elämäänsä kyllästyneet voivat saada kirjoittajan irtiotosta kimmokkeen omalle elämänmuutokselleen. Historiasta kiinnostuneet saavat kirjasta aimo annoksen Japanin kulttuurihistoriaa ja mikä parasta: poikkeuksellisen mukaansa tempaavassa muodossa. Matkailijoille kirja antaa käytännön vinkkejä maassa selviytymiseen. Kirjallisuushistoriasta kiinnostuneet tutustuvat kirjan avulla yhteen maailmankirjallisuuden unohdettuun helmeen.

Kankimäen kirja on kaiken kaikkiaan virkistävä poikkeus Näin löysin elämälleni uuden suunnan –tyyppisen kirjallisuuden joukossa juuri siitä syystä, että Kankimäki peilaa omaa elämäänsä sielunsisarensa menneisyyden kokemuksiin ja pohdintoihin, jotka vaikuttavat hämmästyttävän samanlaisilta kuin nykyäänkin. Vain yksi asia häiritsi lukuelämystäni. V-sana ei mielestäni sovi mitenkään tämäntyyppiseen kirjaan, ei nelikymppisen naisen suuhun, ei ylipäätään mihinkään.

Tartu tähän:

1. Jos Japani on intohimosi.

2. Jos haluat löytää elämällesi uuden suunnan.

3. Jos haluat lukea tarinan kahdesta rohkeasta naisesta.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön.