Jo
oli aikakin saada kaikkien tunteman Esko Roineen tarinat teatterinäyttämöiltä
ja takahuoneista yksiin kansiin. Tämä seitsemänkymppinen teatteriperheen
kasvatti on ehtinyt uransa aikana nähdä ja kokea vaikka mitä ja on
nimikkoteoksensa ansainnut.
Eija Mäkinen ja Annika Grahn johdattavat kirjassaan (2014 Like) tavallisen teatterikatsojan Esko Roineen mukana teatterielämän kiehtoviin kulisseihin ja kirja paljastaa samalla myös vaativan työn varjopuolet.
Eija Mäkinen ja Annika Grahn johdattavat kirjassaan (2014 Like) tavallisen teatterikatsojan Esko Roineen mukana teatterielämän kiehtoviin kulisseihin ja kirja paljastaa samalla myös vaativan työn varjopuolet.
Kirjassa seurataan Esko Roineen elämää kronologisessa järjestyksessä
syntymästä nykypäivään saakka. Hauskoja anekdootteja riittää vuosien varrelta
kerrottavaksi ja tuttuja nimiä vilisee silmissä. Edwin Laine, Kalle Holmberg,
Sylvi Salonen, Eino Salmelainen, Seela Sella, Antti Litja, Outi Mäenpää sekä
lukemattomia muita yhtä tuttuja näyttämötaiteen nimiä, joiden kanssa Roine on
urallaan tehnyt yhteistyötä. Ja omien sanojensa mukaan lupsakka näyttelijä on
tullut kaikkien kanssa vähintään kohtalaisesti toimeen.
Suuri
yleisö mieltää Esko Roineen komedia- ja farssinäyttelijäksi, mutta se on vain
kapea siivu Roineen mittavasta urasta näyttämöllä ja erityisesti sen takana.
Roine on näyttelijätyönsä lisäksi työskennellyt pitkään teattereiden hallintopuolella
ja joutunut päättämään isoista talousasioita. Teatterin on saatava myytyä
lippuja ja liput menevät paremmin kaupaksi kevyeen viihdeohjelmistoon. Kevyen
ohjelmiston tuotoilla avitetaan vakavampaa ja kokeellisempaa teatteria. Näiden
kahden ohjelmistolinjan välissä keikkuminen on toisinaan ollut tuskaisaakin.
Mutta luonteeltaan positiivinen ja luovan kekseliäs Roine on siitäkin
selvinnyt.
Vain
yhdestä aiheesta puhuessaan Roineen lupsakkuus häviää. Kunnallinen byrokratia
on Roineen mukaan joustamaton mätäpesäke, joka ei kannusta yrittämään
parastaan. Kun kunnallisen teatterin rahat lipputuloista uppoavat kunnan
pohjattomaan kassaan, alkaa teatteriväki helposti elää omassa kuplassaan, jossa
markkinoiden ja yleisön merkitystä ei tarvitse miettiä. Roineen mielestä
teatterintekemisen(kin) on oltava kannattavaa - laadusta tinkimättä! Ja on
saanut tällä ajatuksellaan suututettua monet.
Teatteriperheeseen
syntyminen voi tuntua tavallisesta tallaajasta hohdokkaan boheemilta, mutta
käytännössä teatterilaisten perhe-elämä joutuu äärimmäisen koville. Päivät
harjoitellaan ja illat ja viikonloput esitetään. Rooliin on uppouduttava
täysin, eikä siinä kaitseta samanaikaisesti lapsia sivusilmällä. Myös Roineen
oma perhe-elämä ajautui kriisiin lasten ollessa pieniä ja syyllisyys pitkistä
poissaoloista ja riitaisa ero näyttävät vaivaavan Roinetta edelleen. Päin helvettiä hoidettu, toteaa Roine nyt seitsemänkymppisen elämänkokemuksella.
Tavallisena
teatterinkatsojana on mielenkiintoista seurata, miten teatterintekeminen on
vuosikymmenten varrella muuttunut. Astuessaan johtajan saappaisiin Roine
siirtyy pohtimaan teatterin johtamisen problematiikkaa ja kirjan loppupuolta
voikin pitää käytännön johtamisoppaana. Roine on työskennellyt erilaisissa työyhteisöissä ja saanut kokea monenlaisia organisaatiokulttuureja. Välillä
on hän on hakannut päätään seinään muutosvastarintaisen henkilökunnan kanssa ja
toisinaan taas saanut porukan innostumaan ja puhaltamaan yhteen hiileen.
Epäonnistumisensa johtajana hän myöntää rehellisesti ja kehuu itseään ylpeästi onnistumisistaan.
Roineen
matkassa on myös hauskaa. Hän kertoilee vitsikkäästi kaikenlaisista
kommelluksista, joista valmiin esityksen seuraajalla ei ole mitään tietoa.
Teatterimaailma on täynnä isoja persoonia, jotka tuovat mukanaan isot tunteet,
isot riidat ja isot naurut. Teatterissa eletään aina
täysillä, eikä Roinekaan itseään kirjassa säästele. Lopputuloksena on elämänmakuinen teos.
Tartu
tähän:
1.
Jos olet kiinnostunut teatterintekemisestä.
2.
Jos luulet, että teatterielämä on pelkkää juhlaa.
3.
Jos haluat kehittyä johtajana.
Huom! Koska Roine tarinoi suurelta osin vanhemmista teatterisuuruuksista, voi kirjaa suositella erityisesti varttuneemmalle väelle, joille nimet ovat tuttuja.