Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Nuorempana en pystynyt jättämään kirjaa kesken. En, vaikka se tuntui huonolta, ei temmannut mukaansa, ei kolahtanut. Laskin jäljellä olevia sivuja ja toivoin, että pääsisin pian loppuun ja paremman kirjan kimppuun.

Nykyään on toisin: luen kirjasta yhden kolmasosan ja lopetan sen siihen, jos siltä tuntuu. Will Schwalben Elämän mittaisen lukupiirin (2014 Basam Books, suom. Kirsi Ohrankämmen) jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, että nykyinen mallini on aikaisempaa parempi. Maailma on täynnä hyviä kirjoja, eikä yksi ihmiselämä millään riitä niiden kaikkien lukemiseen. Siksi sellainen kirja, joka ei tunnu antavan mitään, kannattaa laittaa sivuun ja yrittää muutaman vuoden päästä uudelleen (jos muistaa).

Schwalben omaelämäkerrallisen romaanin kohdalla en miettinyt kertaakaan sen hylkäämistä tulevaisuuteen. Kirja kosketti syvästi ja nousee tämän vuoden parhaiden lukuelämysten joukkoon. Se on hieno tarina Willistä ja hänen syöpään sairastuneesta äidistään ja heidän yhteisestä kahden hengen lukupiiristä, jonka he perustavat vahingossa, kun päättävät käyttää sairaalojen odotusajat lukemiseen ja kirjakeskusteluihin.

Vaikka Elämän mittainen lukupiiri kertoo tarinan äidistä ja pojasta, on Willin äiti, Mary Anne Schwalbe, selvästi teoksen keskushenkilö. Hän on valovoimainen nainen, joka on omistanut elämänsä pakolaisten auttamiseen, naisten ja lasten aseman kohentamiseen sekä lukemisharrastuksen edistämiseen kaikkialla. Viimeisimpinä elinkuukausinaankin hän keräsi aktiivisesti varoja Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin perustettavaa kirjastoa varten. Kirjat pelastavat ihmishenkiä, hän sanoi ja teki elämässään kaikkensa, että mahdollisimman monella olisi pääsy kirjojen luo.

Elämän mittainen lukupiiri kertoo tarinan upeasta, sinnikkäästä ja sydämellisestä Mary Annesta ja hänen viimeisistä elinkuukausistaan, jotka kuin ihmeen kaupalla venyivät pariin vuoteen. Toisaalta Elämän mittainen lukupiiri on kirja kirjoista ja lukemisen ylistämisestä. Sen luettuaan tajuaa, kuinka vähän ehtii elämässään lukea, kuinka paljon ihmeellisiä tarinoita jää lukematta ja kuinka hienoa lukemastaan on jälkeenpäin keskustella ihmisten kanssa.

Mary Anne Schwalbe onnistui yhdistämään mielenkiintoisen uran ja monilapsisen perheenäidin roolin. Hän teki elämässään vain niitä asioita, jotka koki kaikkein tärkeimmiksi ja siksi hänellä riitti aikaa kaikelle, myös lukemiselle. Umpiväsynyt hän kyllä oli. ”Jos olisin antanut lukemisen odottaa, kunnes olisin levännyt kunnolla, en olisi koskaan lukenut mitään.” hän on todennut ja vakuuttaa lukijan omalla elämäntarinallaan siitä, että lukeminen kannattaa aina!

Varoitus! ”Nämä kirjat haluan lukea” –lista pitenee roimasti tämän kirjan myötä.

 Tartu tähän:

1. Jos olet hulluna lukemiseen.

2. Jos haluat lukea kiinnostavan elämäntarinan uskomattomasta naisesta.

3. Jos etsit suuntaa elämällesi.

Franz Kafka: Oikeusjuttu

Franz Kafkan Oikeusjuttu (suom. 1946) kertoo Josef K:n epätoivoisesta yrityksestä selvittää, mistä häntä syytetään. Mitä ihmettä hän on tehnyt väärin? Missä kummassa sijaitsee tuo epämääräinen tuomioistuin, joka on asettanut hänet syytteeseen? Miten sinne pääsee vai pääseekö lainkaan? Onko tuomioistuinta olemassa ollenkaan? Miksi näin käy juuri hänelle? Onhan hän mielestään kunnollinen mies ja elänyt aina nuhteettomasti.

Oikeusjuttu kuvaa hyvin pienen ja hyväuskoisen ihmisen rimpuilua valtavan epämääräisen koneiston rattaissa. Koneiston, joka jyskyttää eteenpäin pysähtymättä ja jonka rattaista ei pääse irti. Josef K yrittää harata vastaan ja pyristellessään hän tulee takertuneeksi entistä tiukemmin systeemin liimaiseen hämähäkinverkkoon.

Mitä Franz Kafka sitten on tällä teoksellaan halunnut sanoa? Mitä Oikeusjuttu symboloi? Oikeusjuttua, kuten kaikkia muitakin Kafkan kafkamaisia teoksia on tulkittu vuosien varrella niin monella eri tavalla, että varmasti jokainen mahdollinen tulkinta on jossain vaiheessa esitetty. Mihinkään yhteisymmärrykseen ei ole päästy.

Muistan lukeneeni jostain, että Kafka on 1900-luvun kirjailijoista ylivoimaisesti eniten tutkittu ja tulkittu. Se ei ole mikään ihme, sillä hänen monitulkintaiset, kummalliset teoksensa avautuvat niin moneen suuntaan. Yhä uudet lukijasukupolvet löytävät niistä liittymäkohtia juuri sen hetkiseen maailmanmenoon. Kafka tuntuu aina yhtä ajankohtaiselta ja sen takia hänen teoksiaan onkin niin ilahduttava lukea.

Usein Kafkan outoja, arvoituksellisia ja epäloogisia maailmoja verrataan byrokratian sokkeloihin. Ihmiset eksyvät kelakaavakkeiden ja eu-tukien viidakoihin yhtä lailla kuin Josef K selvittäessään häneen kohdistuneita syytöksiä. Voisin lisätä verauskuvien joukkoon viime vuoden kokemuksen perusteella myös kuolinpesän selvittelyyn liittyvät käsittämättömät byrokratian koukerot. Kafkamaisuus ei ole siinäkään tilanteessa kaukana.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea ajankohtaisen klassikon.

2. Jos sinulla ei ole aikaa paksulle klassikolle.

3. Jos haluat tehdä tulkintoja.