Eric
Kennedy ei ole se, joka väittää olevansa. Hän ei syntynyt Twelve Hillsin
idyllisessä pikkukaupungissa lähellä presidenttisuku Kennedyjen kesähuvilaa.
Hän ei ollut koulunsa suosituin poika. Hän ei ollut puhelias, rämäpäinen
johtajatyyppi. Hän ei edes ollut amerikkalainen. Hän oli saksalainen ja hänen
nimensä oli Schroder.
Eric
Schroder keksii itselleen 14-vuotiaana menneisyyden, johon haluaa itsekin
uskoa. Vanhempana hän rakastuu ja saa tyttären. Perheelleen hän on Eric Kennedy,
tavallinen amerikkalaisen pikkukaupungin kasvatti. Kun avioliitto sitten alkaa
rakoilla ja Eric huomaa joutuneensa keskelle repivää huoltajuuskiistaa, valheen
verkko Ericin ympärillä alkaa pikku hiljaa kiristyä. Salaisuus uhkaa
paljastua, eikä Eric hädissään keksi muuta keinoa kuin lähteä tyttärensä kanssa
karkuun. Ja siitähän ei hyvä seuraa.
Toisinaan
on mukava napata käteensä kirja, josta ei etukäteen tiedä yhtään mitään.
Silloin pystyy sukeltamaan tarinaan vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja
muodostamaan aidosti oman mielipiteensä. Amity Gaigen Schroder (2014 Schildts
& Söderströms, suom. Jaakko Kankaanpää) oli juuri sellainen kirja –
uppo-outo uutuus, joka houkuttelevan kantensa ansiosta kiinnitti huomioni
kirjastossa.
Schroder
on kiehtova karkulaistarina pulaan joutuneesta miehestä. Ericin rakkaus
tytärtään kohtaan saa hänet ajautumaan epätoivoisesta teosta toiseen.
Todistellessaan kaikille olevansa ihan kelpo isä hän tulee mokanneeksi niin
pahasti, että lopulta kaikki on menetetty. Toisaalta Eric ei olisi rynnännyt
karkuteille, ellei häneltä olisi viety oikeutta tavata lastaan. Lukija joutuukin
monet kerrat puntaroimaan sitä, mikä on hyvää ja riittävää vanhemmuutta.
Toteutuuko isän oikeus huoltajuusriidoissa? Entä lapsen?
Toinen
kiinnostava teema kirjassa on oman taustansa ja menneisyytensä hyväksyminen.
Minään muuna kuin omana itsenään eläminen kääntyy lopulta ihmistä itseään vastaan.
Vaikka toiveiden mukainen mielikuvituselämä näyttäisikin olevan ihanaa ja
täydellistä, ei menneisyyttään pääse koskaan karkuun. Siellä se jossain lymyää
ja nostaa päätään juuri silloin kun sitä vähiten odottaisi ja toivoisi. Sen myös
Eric saa karvaasti kokea.
Huom! Viimeisellä sivulla on listattuna kymmenen
kysymystä lukupiireille. Kiva ja käyttökelpoinen uusi keksintö kustantajalta!
Tartu
tähän:
1.
Jos vanhemmuus aiheena kiinnostaa sinua.
2.
Jos etsit vetävää kesäkirjaa.
3. Jos haluat tutustua amerikkalaiseen nykykirjallisuuteen.
3. Jos haluat tutustua amerikkalaiseen nykykirjallisuuteen.
Luin kirjan ja en oikein syttynyt kirjalle. Eric ei saanut minulta sympatiapisteitä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Eric ei ole lopulta kovin sympaattinen hahmo, vaikka hyvää yrittääkin. Hän on jollain tapaa liian holtiton, eikä kirjailija ole mielestäni saanut hänen hahmoonsa ladattua tarpeeksi isän epätoivoa lapsensa menettämisestä. Kirja jättää helposti lukijan kylmäksi silloin, kun päähenkilöön ei pysty samaistumaan ja tässä teoksessa oli hieman sitä ongelmaa. Kaikesta huolimatta kuitenkin lukemisen arvoinen teos, vaikkei suosikikseni nousekaan.
PoistaOi miten kiva blogi! Kirjasto-lehti houkutteli minut paikalle. Hyviä vinkkejä niin itselle kuin suositeltaviksi asiakkaille. Sait uuden vakilukijan.
VastaaPoista- kirjastontäti Tampereelta
Ihana kuulla! Lämpimästi tervetuloa lukijakseni!
PoistaOletko muuten huomannut, että matkalukemista kohdassa löytyy monta teosta nimenomaan Tampereelta? Luen erityisen mielelläni kirjoja, joissa seikkaillaan vanhan rakkaan kotikaupunkini maisemissa :)