Lukuneuvojana onnellisuusprofessori Markku Ojanen

Professori Markku Ojanen tunnustautuu suureksi kirjojen ystäväksi. Jo seitsemänvuotiaana pikkupoikana hän luki ensimmäisen kerran Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tosin näin jälkeenpäin hän epäilee hypelleensä pisimpien maisemakuvausten yli. Luki kuitenkin, mikä on noin nuorelta aikamoinen saavutus.

Nykyään Ojasella on jatkuvasti useampi teos kesken. Kunpa tulisi luettua edes vain kahta kirjaa kerrallaan, hän harmittelee, mutta kun hyviä lukemisen arvoisia kirjoja on niin paljon. Erityisiksi kiinnostuksen kohteikseen hän mainitsee psykologian lähitieteineen sekä kulttuurihistorian ja uskonnon. Hieman häntä kismittää myös se, että pysyäkseen tieteen eturintamassa, myös näin eläkeläisenä, on luettava paljon englanniksi ja siksi suomenkielisten kirjojen lukemiselle jää aivan liian vähän aikaa.

Erityisen lähellä Ojasen sydäntä on elokuva ja elokuvagenreistä häntä viehättää eniten vanha kunnon lännenelokuva. Ojanen kuuluu Suomen länkkäriseuraan ja kirjoittelee toisinaan juttuja seuran Ruudinsavu-lehteen.

Lukemisen lisäksi Markku Ojanen raivaa edelleen kalenteristaan aikaa myös kirjoittamiselle. Hänen tuotantonsa on valtava ja kattaa tieteellisten julkaisujen lisäksi paljon populaaria tietokirjallisuutta etenkin hänen päätutkimusaiheestaan onnellisuudesta. Viimeisin julkaistu teos Tunne vai järki: polkuja viisaisiin valintoihin (Minerva) on tältä vuodelta.

Lukuneuvoja suosittelee Ojasen tuotannosta erityisesti kahta. Onnellisuuden käsikirja (2013 Perussanoma) on helposti lähestyttävä opus, jossa Ojanen arvioi maalaisjärkisen ymmärrettävästi monenkirjavia onnellisuusohjeita: mitkä niistä ovat täyttä hölynpölyä ja missä taas piilee totuuden siemen. Positiivinen psykologia (2014 uudistettu painos, Edita)  taas on tieteellisempi kokonaisesitys positiivisen psykologian suuntauksesta – äärimmäisen mielenkiintoinen ja perusteellinen.

Kun muut näpelöivät laitteitaan junassa tai bussissa, Ojasella on aina kirja kädessä ja pari vielä varalta laukussa. Näihin kahdeksaan hän toivoo blogini lukijoidenkin tarttuvan.

Markku Ojanen suosittelee:

1. Eric Metaxas: Bonhoeffer: pastori, marttyyri, näkijä, vakooja: oikeamielinen ei-juutalainen vs. kolmas valtakunta (2013 Päivä)

“Bonhoefferin elämä koskettaa ja kouraisee syvältä. Hän näki jo varhain, paljon ennen monia muita, mihin kurimukseen Hitler johdattaa Saksan ja totesi, että vain se, joka korottaa äänensä juutalaisten puolesta voi  laulaa gregoriaanisesti.”

2. Danny Peary: Close-Ups. The Movie Star Book. (1982 Galahad Books)

“Minulla on hyllyt täynnä elokuva-aiheisia kirjoja ja niiden joukosta oli vaikea poimia vain yksi. Tätä Pearyn kirjaa luen nyt kolmatta kertaa. Se sisältää lyhyitä esseitä elokuvatähdistä aina mykän elokuvan aikakaudesta lähtien. Useimmissa esseissä kirjoittajat kertovat henkilökohtaisia muistojaan tuntemistaan näyttelijöistä. Peter von Baghin kirjat ovat myös suosittelemisen arvoisia ja viimeksi nautin suuresti lukiessani elokuvajuhlan historiikkia Sodankylä ikuisesti (2010 WSOY)”

3. Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot.

(2003 Terra Cognita)

“Diamond vetää kirjoissaan suuria linjoja ja pohtii, miksi maapallon eri alueilla kehitys on edennyt niin vaihtelevasti. Hän perustelee kehitystä maantieteellisten erojen avulla. Maapallolla on ollut muutamia hedelmällisiä alueita ja nuo alueet ovat olleet kehityksen etunenässä. Hän toteaa myös, että keksinnöt ja uutuudet ovat levinneet leveysasteiden suunnassa. Kirjaa arvostelleet pitävät tätä tulkintaa yksipuolisena, mutta oli miten oli, tulkinta on uskottava ja hyvin perusteltu. Myös Diamondin uusin kirja The World Until Yesterday (2013) on tutustumisen arvoinen.”

4. Ian Morris: Why The West Rules – For Now: The Patterns of History and What They Reveal About the Future. (2011 Profile Books, ei suomennettu)

“Olen usein miettinyt, miksi demokraattiset hyvinvointivaltiot ovat juuri Pohjois-Euroopassa ja yleensä läntisissä kulttuureissa. Morris vetää tässä kirjassaan vähintään yhtä suuria linjoja kuin Diamond ja tällaista valtavan tietomäärän yhdistämistä on pakko ihailla. Suomenkielisistä kirjoista samaa aihetta sivuava lukemisen arvoinen teos on Päiviö Latvuksen Ymmärryksen siivet: miksi tiede on länsimaista (2000 Omega). Tässä teoksessa korostuu naisen asema kehityksen vauhdittajana. Siellä missä naisen asema paranee, kulttuuri vapautuu, luovuus lisääntyy ja tiede kukoistaa.”

5. Jonathan Haidt: Onnellisuushypoteesi: nykyaikainen näkökulma ajattomaan viisauteen (2011 Basam Books)

“Onnellisuutta käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt tuhansittain ja myös suomeksi on niistä joitakin saatavissa. Yksi parhaista on tämä Haidtin Onnellisuushypoteesi. Miksi? Koska se ei anna vain pinnallisia onnellisuusohjeita, vaan Haidt pohdiskelee onnellisuutta hyvin monipuolisesti ja syvällisesti. Useimmat maineikkaat onnellisuuden tutkijat, kuten Seligman, Diener ja Lyubomirsky, ovat kirjoittaneet omat oppaansa, mutta niistä puuttuu tuo Haidtin kirjan syvällisyys. “

“Jos haluaa lukea hiukan vaativampaa tekstiä suomeksi, suosittelen – tietenkin omieni ohella – Juho Saaren toimittamaa kirjaa Hyvinvointi: suomalaisen yhteiskunnan perusta (2011 Gaudeamus) sekä Väestöliiton juhlakirjaa Suomalaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tulevaisuus (2011).”

Huom! Myös Saku Tuominen suositteli blogini lukijoille Haidtin Onnellisuushypoteesia. Jokohan olisi aika uskoa, että se taitaa todella olla yksi parhaista onnellisuutta käsittelevistä kirjoista? Tämän ja muut Saku Tuomisen suositukset pääset lukemaan täältä.

6.  Blaise Pascal: Mietteitä (1952 WSOY)

“Luen mielelläni aforismeja, sillä niissä pelkistyy inhimillisen elämän koko kirjo. Pascal kuvaa mietteissään hyvin osuvasti ihmisen heikkouksia ja harhoja ja kirjan ydinajatuksena on ihmisarvon ja hyveellisen elämän korostaminen. Nämä mietteet ovat pieniä helmiä, jotka saavat ajattelemaan ja uskon, että tämä teos puhuttelee myös niitä, joille kristinusko on vieras.”

7. André Franquin: Niilo Pielinen –sarjakuvat (1987-1996 Semic, 2007 kootut teokset Egmont)

“Olen varmaankin niitä ensimmäisiä sarjakuvasukupolvia. Luin 1950-luvulla Aku Ankkaa, Sarjakuvalehteä ja Tex Willeriä, jäin koukkuun ja luen vieläkin mieluusti sarjakuvia. Yksi suosikeistani on belgialaispiirtäjä Franquinin Niilo Pielinen. Mikä minua sitten viehättää tuossa laiskassa ja veltossa Niilon hahmossa? Erityisesti hänen loputon luovuutensa, positiivisuutensa ja hyväntahtoisuutensa. Niilo munaa itsensä jatkuvasti, muttei anna periksi, vaan jatkaa puuhiaan samalla innolla kuin ennenkin. Elämä olisi paljon miellyttävämpää, jos suhtautuisimme siihen Niilon asenteella.”

8. Terry Eagleton: Reason, Faith & Revolution: Reflection on the God Debate (2010 Yale University Press, ei suomennettu)

“Ateisti Terry Eagleton on kirjoittanut hyvin tasapuolisen ja oivaltavan kirjan kristinuskosta. Hän näkee kristinuskon vahvuudet ja heikkoudet. Eagleton torjuu näkemyksen, jonka mukaan teologian ja tieteen välinen ero näkyy suhtautumisessa evoluutioon ja maailman alkuun. Olennaista on se, nähdäänkö maailma lahjana vai ei ja tätä ei voi ratkoa tutkimalla lahjaa. Maljakkoa tutkimalla ei koskaan paljastu se, että se on saatu häälahjaksi.”

“Uskossa ei ole kysymys jonkin asian olemassaolosta, vaan sitoutumisesta ja liitosta. Eagleton toteaa, että kehittynyt kapitalistinen järjestelmä on luonnostaan ateistinen ja jumalattomuus näkyy asenteissa ja teoissa. Tämä ateismi syntyy ilman, että sen mukaan toimiva edes sitä tiedostaa. Mitä vahvemmin liittoutuu rahan valtaan, sitä kauemmas joutuu Jumalasta. Eagleton pohtii kiinnostavasti myös sitä, mitä merkitystä Jumalalla on rahan ja yltäkylläisyyden maailmassa. Odotan innokkaasti myös pääsyä Eagletonin uusimman teoksen Culture and the Death of God kimppuun.”

Hyviä lukuhetkiä!