Vanhan
koulukaverin rikas perhe ottaa Theon väliaikaisesti luokseen asumaan, mutta elämä
heidän tyylihuonekalujen täyttämissä huoneissaan ei tunnu oikealta. Isäkin
ilmestyy yllättäen kuvioihin mukaan, eikä se suinkaan paranna Theon
elämänlaatua. Onneksi Theolla on Hobie, vanhojen antiikkihuonekalujen
entisöijä, jonka Theo räjähdyksen jälkeen sattumalta tapaa. Hänen luokseen Theo
on tervetullut. Mutta Hobiellekaan Theo ei voi paljastaa suurta salaisuuttaan,
jota hän piilottelee sänkynsä alla...
Tiklin
tarina on massiivinen vaellus läpi Amerikan. Elämä heittelee Theoa ympäriinsä
ja matkansa varrella hän törmää tyyppeihin, jotka myöhemmin kietoutuvat hänen
elämänkulkuunsa kohtalokkaallakin tavalla. Valtavaa henkilögalleriaa pelkäävä
lukija voi huokaista helpotuksesta, sillä Theon lisäksi tarinassa on vain reilu
kymmenen keskeistä sivuhenkilöä ja lukija pysyy hyvin kärryillä, vaikka pitäisi lukemisessa välillä vähän taukoakin.
Tikli
on mahtava kirja myös kokonsa puolesta. Se on lähes 900-sivuinen järkäle, joka
painaa yli kilon. Jopa vannoutuneet paperikirjojen ystävät saattavat Tiklin
alla alkaa kaivata sähkökirjan keveyttä. Paksuudestaan huolimatta Tikli on kuitenkin
yllättävän nopealukuinen.
Vuonna
1993 Jumalat juhlivat öisin –kirjallaan maailmanmaineeseen singahtanut Tartt ei
ole mikään tuottelias kirjailija. Valtavan suosion ja rummutuksen saaneen
esikoisteoksen jälkeen saatiin odottaa kymmenisen vuotta seuraavaa romaania.
Pieni ystävä (2003 WSOY) ei monenkaan mielestä yltänyt esikoisen tasolle. Tikli
(2014 WSOY, suom. Hilkka Pekkanen) sen sijaan lunastaa lupaukset. Se on yhtä
hyvä kuin Jumalat juhlivat öisin, ellei jopa piirun verran parempi.
Tartu
tähän:
1.
Jos etsit mukaansa tempaavaa lukuromaania.
2.
Jos taide ja antiikki kiinnostavat sinua.
3.
Jos rakastat New Yorkia.
Minä pidin myös Tiklistä valtavasti! Hienon hieno, vetävä kirja. Mielestäni ehkä paras Tartteista. Niin, ja minä olen vannoutunut perinteisten kirjojen ystävä, eikä minua haitannut yhtään kirjan paksuus. Sitten kun joskus sanon lukevani/luen e-kirjan, minut saakin sitten toimittaa hullujen huoneelle. =D Viimeistään sitten, kun normikirjojen tekeminen loppuu maailmasta. (Apua, toivottavasti niin ei käy koskaan!) =D
VastaaPoistaMinäkin olen ehdottomasti perinteisten kirjojen ystävä. E-kirjoissa ei ole sitä samaa fiilistä kuin vanhoissa kunnon paperikirjoissa. Tiiliskivi-Tiklin kun sai luettua niin tiesi kyllä lukeneensa :)
PoistaUuu, kova lupaus kyllä tuo, että päihittää Jumalat juhlivat öisin. Tuskin maltan odottaa, että saan Tiklin käsiini.
VastaaPoistaSe on niin kova lupaus, että aloin itsekin epäillä sitä jälkeenpäin. Asia ei selviä muuten kuin tarttumalla nyt vuosien päästä uudelleen Jumaliin. Kunpa saisin sen pian käsiini!
PoistaOlen ollut epäileväinen Tiklin suhteen, koska Pieni ystävä oli aikanaan niin puuduttava ja Jumalat juhlivat öisin sekin mielestäni lähinnä koukuttava ja näppärä mysteeri, mutta Tikliä on kehuttu sen verran paljon... Mietin, että jaksankohan toista kesäjärkälettä (nyt luen ensimmäistä). :)
VastaaPoistaPieni ystävä ei minuunkaan aikanaan vedonnut ja siksi minäkin suhtauduin aluksi epäillen Tikliin. Varsinkin paksuus mietitytti. Tykkäsin kuitenkin tosi paljon. Kokeile ihmeessä!
PoistaTikli on minusta pökerryttävän hieno kirja. Ihailen mm. kirjailijan älykästä huumoria kuin huume- kuin New Yorkin kieroutuneen antiikkimaailmaan asiantuntijuutta. Tartt ei ole turhaa työstänyt kirjaa 10 vuotta, kuten hän kertoi jossain haastattelussa. Kirja on minulla vielä sata sivua kesken, ja suren jo nyt järkäleen loppumista. Toinen suru tai pikemminkin suuttumus liittyy tämän hienon kirjan oikolukuun. WSOY on pitänyt ilmeisesti kirjan julkaisemisen kanssa kiirettä, sillä kirja vilisee oikeinkirjoitusvirheitä. Harmittaa Tarttin puolesta! Helena
VastaaPoistaTiklin tarina tempaisi minut mukaansa niin kokonaisvaltaisesti, että ahmin kirjan isoina suupaloina kiinnittämättä tekstin yksityiskohtiin huomiota. Harvinaista minulta ja kertoo vain siitä, että Tikli on todella vetävä tarina.
PoistaHarmillista, jos kirja vilisee virheitä. Kun Tartt työsti ja hioi Tikliä vuosikymmenen, olisi vähintään kohtuullista, että kustantaja antaisi kääntäjän tehdä työnsä hieman rauhallisempaan tahtiin.