Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

"Ihminen käyttää elämänsä ensimmäiset neljäkymmentä vuotta tavaran hankkimiseen ja seuraavat neljäkymmentä vuotta siitä eroon pääsemiseen."

Laura Honkasalo jäi kolme vuotta sitten yllättäen yksin kahden pienen lapsen kanssa. Uusi elämäntilanne näytti aluksi pelottavalta. Miten ihmeessä hän selviäisi kaikista kuluista yksin? Kuinka hän pystyisi elättämään itsensä ja lapsensa vapaan kirjailijan epävarmoilla ja vähillä tuloilla? Ei auttanut muu kuin ryhtyä nuukailemaan.

Nuukailu auttoi toisaalta myös toisenlaiseen tarpeeseen. Honkasalo oli jo pitemmän aikaa kokenut suurta ahdistusta länsimaita riivaavan kulutushysterian edessä, jonka valtaan hän oli itsekin joutunut. Ostaminen toi hänelle iloa, mielihyvää, vähän itsevarmuuttakin. Shoppailun tuoma tyydytys kesti kuitenkin vain hetken ja kaapit pursusivat turhaa roinaa. Ostomania ahdisti ja maapallon tulevaisuus kauhistutti.

Honkasalo päätti ottaa käyttöön isoäitien nuukailuneuvot. Jos pula-aikanakin selvittiin, miksei nytkin. Kirjassaan Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman (2014 Kirjapaja) Honkasalo kertoo entisaikojen pihistelyvinkeistä ja käytännön kokemuksistaan niitä testaillessaan. Lukija oppii huomaamattaan myös kaikenlaista vanhasta suomalaisesta elämänmenosta.

Honkasalo ulottaa nuukailun jokaiselle elämänalueelle. Villiyrteistä ja rikkaruohoista saa ruokaan makua edullisesti. Puurot ja juurekset ovat halpoja läpi vuoden. Kosmetiikkaakin voi tehdä itse. Entisaikojen vaatteet ommeltiin kunnolla ja niitä löytää huokeaan hintaan kirpputoreilta. Vauva ei tarvitse pienenä juuri mitään, eikä vähän isompikaan kaikkia kauden leluvillityksiä.

Honkasalo kritisoi voimakkaasti nykyaikaista kulutuskulttuuria ja muistaa nostaa esiin myös näkökulman, joka monesti unohtuu. Myös ekoihmiset voivat sokeutua brändeistä ja olla huomaamattaan kulutuskeskeisiä. Jos joka vuosi on saatava uusi kierrätysmateriaalista valmistettu Globe hope –laukku, on aivan samalla viivalla sen kanssa, joka törsää vuosittain pari tuhatta euroa uuteen Vuittoniin. Myös käsillä tekeminen on riistäytynyt käsistä, jos itse tehtyjä retropussukoita tai huovutettuja avaimenperiä on kaapit täynnä. Silloin ei enää puhuta itse tekemisen ekologisuudesta.

Honkasalo saa kirjassaan lukijan pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja osaa tehdä sen hienosti ilman moralisointia. Hän ei nosta itseään jalustalle, vaan myöntää pitävänsä kauniista asioista ja tunnustaa, kuinka vaikeaa hänenkin on usein vastustaa houkutuksia. Olisi niin ihanaa, jos olisi kaikkea ihanaa. Honkasalon armollinen viesti menee takuulla paremmin perille kuin itseään virheettöminä pitävien ekofanaatikkojen paasaus. 

Tartu tähän:

1. Jos haluat alkaa elää säästäväisemmin.

2. Jos ympäristöasiat kiinnostavat sinua.

3. Jos haluat lukea vetävän tarinan naisesta, joka päätti selviytyä.