Kati Hiekkapelto: Suojattomat

Kati Hiekkapellon Suojattomat (2014 Otava) jatkaa konstaapeli Anna Feketen elämästä ja työstä kertovaa sarjaa. Ensimmäisen kerran saimme tutustua unkarilaistaustaiseen Feketeen vuonna 2013 jännitysromaanissa Kolibri. Tällä kertaa Fekete saa ratkaistavakseen rikosvyyhdin, joka johdattaa hänet laittomien siirtolaisten, rikollisjengien ja huumebisneksen pariin.

Nuori au pair ajaa autollaan vanhuksen kuoliaaksi. Toinen vanhus katoaa kotoaan. Huumeluolasta löytyy ruumis. Metsästä valtavat määrät verta ja puukko. Tapaukset vaikuttavat ensialkuun yksittäisiltä, vai liittyvätkö ne sittenkin toisiinsa. Myös laittomasti Suomessa majaileva siirtolainen Sammy on sotkeentunut jollain lailla näihin rikoksiin.

Suojattomat on harvinaisen realistinen pohjoismainen poliisiromaani. Siinä ei selvitellä globaaleja salaliittoja eikä jahdata psykopaattisia sarjamurhaajia. Sen sijaan Anna Fekete tutkii aivan tavallisia rikoksia aivan tavallisessa työympäristössä. Lisäksi hän vaikuttaa aivan tavalliselta ihmiseltä muutenkin. Vapaa-ajallaan hän lenkkeilee ja haaveilee rakkaudesta. Yksinäisen sinkun elämä ahdistaa ja koti-ikävä Unkariin kaihertaa.

Realistisuudessa piilee Suojattomien ansio. Hiekkapelto kertoo uskottavasti suomalaisen poliisin työstä tyypillisten rikosten parissa ja hänen tarinansa arkisuus viehättää. Arkisuudessaan Suojattomat muistuttaa jollain lailla Seppo Jokisen jännitysromaaneja. Anna Fekete ei tosin hahmona yllä komisario Koskisen tasolle. Koskinen kun on sataprosenttisen uskottava poliisimiehen stereotyyppi. Feketen eksoottisuus tuo mukanaan ripauksen epäuskottavuutta.

Realistisuus tuo toisaalta kirjaan myös heikkouden. Suojattomat ei ole kovin jännittävä jännitysromaani. Oikeastaan se ei ole lainkaan jännittävä. Lukija ei jännitä Feketen, muiden poliisien, syyllisten tai syyttömien puolesta. Henki ei salpaudu. Yllättäviä käänteitä ei tapahdu. Vaikka poliisin työ olisikin oikeasti näin tylsähkön latteaa, pitäisi jännitysromaanissa olla vähän enemmän vetoa. Toivottavasti Hiekkapelto onnistuisi punomaan seuraavaan kirjaansa kutkuttavamman juonen. Kuitenkin niin, ettei realistisuus kärsisi. Silloin olisimme saaneet Seppo Jokiselle todellisen haastajan. 

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea uskottavaa jännityskirjallisuutta.

2. Jos inhoat verellä ja raakuuksilla mässäilyä.

3. Jos haluat tutustua uuteen lupaavaan dekkaristiin.