perjantai 6. kesäkuuta 2014

Amity Gaige: Schroder

Eric Kennedy ei ole se, joka väittää olevansa. Hän ei syntynyt Twelve Hillsin idyllisessä pikkukaupungissa lähellä presidenttisuku Kennedyjen kesähuvilaa. Hän ei ollut koulunsa suosituin poika. Hän ei ollut puhelias, rämäpäinen johtajatyyppi. Hän ei edes ollut amerikkalainen. Hän oli saksalainen ja hänen nimensä oli Schroder.

Eric Schroder keksii itselleen 14-vuotiaana menneisyyden, johon haluaa itsekin uskoa. Vanhempana hän rakastuu ja saa tyttären. Perheelleen hän on Eric Kennedy, tavallinen amerikkalaisen pikkukaupungin kasvatti. Kun avioliitto sitten alkaa rakoilla ja Eric huomaa joutuneensa keskelle repivää huoltajuuskiistaa, valheen verkko Ericin ympärillä alkaa pikku hiljaa kiristyä. Salaisuus uhkaa paljastua, eikä Eric hädissään keksi muuta keinoa kuin lähteä tyttärensä kanssa karkuun. Ja siitähän ei hyvä seuraa.

Toisinaan on mukava napata käteensä kirja, josta ei etukäteen tiedä yhtään mitään. Silloin pystyy sukeltamaan tarinaan vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja muodostamaan aidosti oman mielipiteensä. Amity Gaigen Schroder (2014 Schildts & Söderströms, suom. Jaakko Kankaanpää) oli juuri sellainen kirja – uppo-outo uutuus, joka houkuttelevan kantensa ansiosta kiinnitti huomioni kirjastossa.

Schroder on kiehtova karkulaistarina pulaan joutuneesta miehestä. Ericin rakkaus tytärtään kohtaan saa hänet ajautumaan epätoivoisesta teosta toiseen. Todistellessaan kaikille olevansa ihan kelpo isä hän tulee mokanneeksi niin pahasti, että lopulta kaikki on menetetty. Toisaalta Eric ei olisi rynnännyt karkuteille, ellei häneltä olisi viety oikeutta tavata lastaan. Lukija joutuukin monet kerrat puntaroimaan sitä, mikä on hyvää ja riittävää vanhemmuutta. Toteutuuko isän oikeus huoltajuusriidoissa? Entä lapsen?

Toinen kiinnostava teema kirjassa on oman taustansa ja menneisyytensä hyväksyminen. Minään muuna kuin omana itsenään eläminen kääntyy lopulta ihmistä itseään vastaan. Vaikka toiveiden mukainen mielikuvituselämä näyttäisikin olevan ihanaa ja täydellistä, ei menneisyyttään pääse koskaan karkuun. Siellä se jossain lymyää ja nostaa päätään juuri silloin kun sitä vähiten odottaisi ja toivoisi. Sen myös Eric saa karvaasti kokea.

Huom! Viimeisellä sivulla on listattuna kymmenen kysymystä lukupiireille. Kiva ja käyttökelpoinen uusi keksintö kustantajalta!

Tartu tähän:

1. Jos vanhemmuus aiheena kiinnostaa sinua.
2. Jos etsit vetävää kesäkirjaa.
3. Jos haluat tutustua amerikkalaiseen nykykirjallisuuteen.

4 kommenttia:

  1. Luin kirjan ja en oikein syttynyt kirjalle. Eric ei saanut minulta sympatiapisteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi. Eric ei ole lopulta kovin sympaattinen hahmo, vaikka hyvää yrittääkin. Hän on jollain tapaa liian holtiton, eikä kirjailija ole mielestäni saanut hänen hahmoonsa ladattua tarpeeksi isän epätoivoa lapsensa menettämisestä. Kirja jättää helposti lukijan kylmäksi silloin, kun päähenkilöön ei pysty samaistumaan ja tässä teoksessa oli hieman sitä ongelmaa. Kaikesta huolimatta kuitenkin lukemisen arvoinen teos, vaikkei suosikikseni nousekaan.

      Poista
  2. Oi miten kiva blogi! Kirjasto-lehti houkutteli minut paikalle. Hyviä vinkkejä niin itselle kuin suositeltaviksi asiakkaille. Sait uuden vakilukijan.
    - kirjastontäti Tampereelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Lämpimästi tervetuloa lukijakseni!

      Oletko muuten huomannut, että matkalukemista kohdassa löytyy monta teosta nimenomaan Tampereelta? Luen erityisen mielelläni kirjoja, joissa seikkaillaan vanhan rakkaan kotikaupunkini maisemissa :)

      Poista