Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Sadie Jonesin Ehkä rakkaus on totta (2015 Otava, suom. Marianna Kurtto) saattaa hyvin olla tämän vuoden ahmituin kirja. Ainakin näistä kolmesta syystä:

Ensinnäkin Jonesin henkilöhahmot ovat eläviä ja todentuntuisia, joista jokaiseen kiintyy sivu kerrallaan lujemmin. 

Luke Kanowski haaveilee näytelmäkirjailijan urasta, mutta uurastaa hanttihommissa ja huolehtii mielisairaalaan suljetusta äidistään. Luke on joukon vahvin ja itsenäisin ja uskaltaa aina seurata sydäntään.

Pauliin ja Leighiin Luke tutustuu sattumalta ja tulee tempaistuksi suoraan Lontoon undergroud-teatteripiireihin. Aloittelevana tuottajana häärivä Paul häviää lahjakkuudessa Lukelle ja rakkaus Leigh’in iskee välillä kiilaa kaverusten välille. Oikeudenmukaisuuden ja naisten vapauksien puolesta puhuva Leigh haluaa hyvää kaikille ja on kiivaasta luonteestaan huolimatta lämmin ja lempeä.

Herkkä ja hauras näyttelijätär Nina Jacobs sekoittaa kolmikon toimivan yhteiselon. Luke ihastuu Ninaan päätä pahkaa ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen tuon ihmeellisen olennon itselleen. Nina taas on tottunut henkiseen lyttäämiseen lapsesta saakka, eikä kaltoinkohdeltuna uskalla ottaa vastaan hyvyyttä. Hyväksikäytetty ei osaa olla kuin hyväksikäyttäjänsä seurassa.

Elävien henkilöhahmojen lisäksi Jones ansioituu kuvaamalla teatterintekoa ja kulttuuripiirien elämänmenoa 1970-luvun Lontoossa. Romaani viehättää varmasti luovan työn tekijöitä, kirjailijuudesta tai näyttelijän ammatista haaveilevia sekä kaikkia, jotka haluavat seurata omaa intohimoaan luovuuden saralla vastoinkäymisistä huolimatta.

Kolmanneksi Jonesin kirja on pyörryttävän hieno romaani rakkaudesta ja rakkauden käsite on tässä romaanissa laaja. Jones pyörittää henkilöhahmojaan parisuhderakkauden mankelissa. Hän kertoo vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta – ja rakkaudettomuudesta ja siitä mitä jälkimmäinen saa aikaan ihmisessä. Hän kertoo ystävien välisestä rakkaudesta, joka ei katkea toisen osapuolen mokailuun. Tosi ystävä antaa anteeksi, jos toinen vilpittömästi sitä pyytää.

Rakkaus laajenee Jonesin romaanissa koskemaan myös työtä. Tehdessään merkityksellistä työtä johon tuntee polttavaa intohimoa, ihminen ei laske työtunteja eikä manaile uhraustensa määrää. Kun seuraa sydäntään ja on uskollinen itselleen, löytää onnen. Niin ihmissuhteistaan kuin työstäänkin. Sen Jonesin tarina haluaa meille opettaa.

Huom! Älä lue tätä kirjaa, jos vihaat puolipisteitä ja lauseenvastikkeita. Molempia on  ennätyksellisen paljon.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea suuren romaanin rakkaudesta.

2. Jos teatterintekeminen kiinnostaa sinua.

3. Jos haluat sukeltaa 1970-luvun Lontooseen.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.