Jean-Christophe Rufin: Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat

”Lähtiessäni pyhän Jaakobin tielle en etsinyt mitään ja löysin sen.”

Lähes 800 kilometrin mittainen vaellus pyhän Jaakobin jalanjäljissä Santiago de Compostelaan on pyhiinvaellusmatkojen kuningas. 

Jo keskiajalta saakka pyhiinvaeltajat ovat tallanneet sen kahta vaihtoehtoista pääreittiä ja nykyään matkaan lähtevät ovat yhä useammin ihmisiä, joita koettelemus kiinnostaa muista kuin uskonnollisista syistä. Yksi heistä on ranskalainen Jean-Christophe Rufin.

Rufin halusi vain lähteä pitkälle patikkamatkalle yksin ja huomasi punnitsevansa lopulta vain niitä reittejä, jotka johtivat pyhän Jaakobin kaupunkiin. Reissusta palattuaan hän toteaa kirjassaan (2015 Gummerus, suom. Marja Luoma), että Jaakobin tie valitsi hänet, ei hän Jaakobin tietä. Näin kuulemma käy monelle. Tie vie ja pyhiinvaeltaja vikisee.

Pyhiinvaelluksen kaava on kaikilla sama. Aloitteleva pyhiinvaeltaja viilettää eteenpäin ja tuntee suurta riemua. Ajatukset sinkoilevat edes takaisin ja tunteet ovat suuria. Rufininkin tekisi mieli hyppelehtiä ja huutaa ohikulkijoille ilosta. Jes! Täällä ollaan! Tämähän sujuu! Hyvin nopeasti vaeltajan innostus laantuu ja matkan valtavuus ja kohtuuttomuus iskevät tajuntaan. Sitten pikku hiljaa pää tyhjenee kaikesta ja jäljelle jää vain uuvuttava matkanteko ja mielen tyyneys. 

Rufin törmää matkan varrella kaikenlaisiin kulkijoihin ja nämä kohtaamiset ovat kirjan parasta antia. Pyhän Jaakobin jalanjälkiä tallaa "aitoja" ja "vilpillisiä" kulkijoita ja kaikkea siltä väliltä. Aito pyhiinvaeltaja raahaa omaisuuttaan omin voimin, yöpyy pyhiinvaeltajille suunnatuissa alkeellisissa ryhmämajoitustiloissa ja kävelee joka ikisen pätkän. Vilpillinen pyhiinvaeltaja pyyhältää tylsät pätkät taksilla ja yöpyy luksushotelleissa. Pahimmat huijarit saapuvat autolla muutaman kilometrin päähän Santiago de Compostelasta, kävelevät kaupunkiin ja tuulettelevat rehvakkaasti saavutukselleen. Likainen ja nääntynyt aito pyhiinvaltaja tuhahtelee harmistuneena näille pikakiitäjille jonottaessaan pääsyä Santiago de Compostelan katedraalin messuun, johon urakka huipentuu.

Rufinin kirjaa voi luonnehtia hauskaksi ja rennoksi tarinaksi pyhiinvaelluksesta. Hän kertoilee kepeästi omista kommelluksistaan ja kohtaamisistaan kummallisten kanssakulkijoittensa kanssa. Koska Rufin ei ole lähtenyt reissuun etsimään vastauksia elämänsä suuriin kysymyksiin, eikä suhtaudu matkaan uskonnollisena rituaalina, hän ottaa matkan rennommin kuin joku toinen vakavampi vaeltaja. Tästä syystä Rufinin seurassa viihtyy, vaikkei pyhän Jaakobin tiestä sinänsä olisi yhtään kiinnostunut.

Alkusanat kirjaan on kirjoittanut kriitikko ja kirjailija Suvi Ahola. Hän lähti Jaakobin tielle, kun huomasi vaeltavansa omassa elämässään tasangon sijaan synkässä läpipääsemättömässä metsässä. Pitkä avioliitto oli tullut tiensä päähän ja Ahola joutui aloittamaan lähes viisikymppisenä aikuisuutensa alusta. Alkusanoissa hän kertoo, mitä vaellus hänelle merkitsi ja tästä aiheesta olisi kiinnostavaa lukea myöhemmin jostain lisää. 

Tartu tähän:

1. Jos etsit itseäsi.

2. Jos olet kiinnostunut historiasta.

3. Jos todellinen extreme-matkailu kiinnostaa sinua.