perjantai 8. helmikuuta 2013

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja


”Minä olen veden vartija. Minä olen teen palvelija. Minä olen muutoksen vaalija. En kahlitse sitä, mikä kasvaa. En takerru siihen, minkä on murennuttava. Teen tie on minun tieni.”

Jos minun pitäisi valita vuonna 2012 ilmestyneiden kirjojen joukosta paras, ykkössijasta kamppailisi Emmi Itäranta esikoisromaanillaan Teemestarin kirja (Teos 2012). Kirja oli niin hyvä, että melkein itkin, kun se loppui. Onneksi Itäranta kertoi Helsingin kirjamessuilla lokakuussa työstävänsä jo uutta teosta, joten toivottavasti minun ja muiden lukijoiden odotus palkitaan pian.

Teemestarin kirja kertoo tulevaisuudesta. Sotilasdiktatuuri hallitsee maailmaa, josta on loppumassa vesi. Vettä säännöstellään ankarasti ja ihmiset ovat epätoivoissaan valmiita paljastamaan naapurinsa, läheisensä saadakseen edes yhden ylimääräisen annoksen itselleen. Pahiten käy niille, jotka rakentavat salaisen vesiputken ja jäävät rikkomuksestaan kiinni. Veden varastaminen tai kätkeminen kun on rikoksista suurin. Erityisen tarkkailun kohteena ovat teemestarit, joihin kirjan päähenkilö, nuori Noria Kaitio lukeutuu.

Välillä Teemestarin kirjaa lukee kuin jännitysromaania, sillä Noria joutuu monenlaisiin vaarallisiin ja ahdistaviin tilanteisiin suojellessaan vuosituhantista salaisuutta. (Mitenkään muuten jännitysromaanimainen kirja ei ole.) Vaikka Itärannan tapahtumat sijoittuvat ankeaan ja toivottomaan maailmaan, hän kirjoittaa niin runollisen kauniisti, ettei tarina lopulta tunnu oikeastaan kovin synkältä. Kielessä on samaa kaunista ja pelkistettyä estetiikkaa kuin japanilaisessa teeseremoniassa, jossa teemestarin jokaisella harkitulla liikkeellä on tarkoituksensa. 

Tartu tähän:

1. Jos luulet, että kaikki scifi on pelkkää avaruusseikkailua.
2. Jos haluat innostaa teini-ikäisen tyttäresi lukemaan vaihteeksi kotimaista kaunokirjallisuutta.
3. Jos haluat lukea tarinan, joka voi olla jonain päivänä totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti