Norjalainen
tutkimusmatkailija-kirjailija-kustantaja-isä Erling Kagge pohtii
hiljaisuuden merkitystä pienessä kirjassaan Hiljaisuus melun ja kiireen
keskellä (2017 Gummerus, suom. Katriina Huttunen). Hän antaa kirjassaan lukijalle 33
vastausta kolmeen kysymykseen:
Mitä
on hiljaisuus?
Missä
sitä on?
Miksi
se on tärkeämpää kuin koskaan?
Kagge
havahtui elämässään siihen, että istuessaan hetkenkin hiljaa paikoillaan hänen
aivonsa syöksyivät kaaokseen ja hän ryntäsi tekemään ihan mitä tahansa, jotta
vain saisi täytettyä tekemisellä tyhjän hiljaisen hetken. Jossain vaiheessa hän
alkoi aavistella kaikkien ongelmiensa johtuvan siitä, ettei hän koskaan antanut
hiljaisuuden täyttää itseään.
Sen
jälkeen hän kiinnostui hiljaisuudesta, luki siitä, hakeutui sen pariin ja
huomasi käytännössä, miten tärkeää on sulkea suunsa ja korvansa ja pysytellä
omissa oloissaan ilman häiriötekijöitä. Hiljaisuuden ansiosta hänen elämänsä
laatu parani ja siksi hän päätti kirjoittaa kaikkien muidenkin kaltaistensa
säntäilijöiden iloksi tämän mainion ja viisaan kirjan.
Kaipaus
hiljaisuuteen ja vain itsensä kanssa olemiseen on ihmisen perustarve, ei mikään
uusi keksintö, vaikka nykyään sitä esitellään lehdissä trendikkäänä
muoti-ilmiönä. Jo ranskalaisfilosofi Blaise Pascal totesi, että nykyaika
(1600-luku!) kiduttaa ihmistä ja että ihmiset ovat onnettomia siksi, etteivät
malta olla hiljaa ja yksin, vaan täyttävät aikansa kaikenlaisella jonninjoutavalla
puuhastelulla.
Koska
meidän nykyaikamme, 2010-luku, vasta meluisa ja virikkeellinen onkin, on
hiljaisuuden merkitys korostunut entisestään, mutta harva ymmärtää oikeasti
sitä, millaisen hälyn keskellä joudumme jatkuvasti elämään ja millaisten
virikkeiden äärelle me olemme itsemme tietoisesti asemoineet. Vielä harvempi
näyttää tajuavan sitä, että siinä voi piillä ongelmiemme ydin.
Hiljaisuuteen
vetäytyminen ei Kaggen mukaan tarkoita äänettömyyttä, vaan sitä, että pystyy
löytämään hiljaisuuden omasta arjestaan ja sisältään ympäristön äänistä huolimatta. Se
tarkoittaa myös sitä, että karsii elämästään ylimääräisen kohinan,
keskeytykset, häiriöt ja kieltäytyy osallistumasta, kommentoimasta ja
peukuttelemasta. Hiljaisuus ja tavoittamattomaksi ryhtyminen ovat Kaggen mukaan
suurinta mahdollista nykyajan luksusta.
Omissa
hiljaisissa oloissaan oleminen voi olla neulomista, luonnossa yksikseen liikkumista
tai halkojen hakkaamista, ei välttämättä sitä, että lähtee kuukausien
pituiselle hiihtovaellukselle Antarktikselle absoluuttiseen hiljaisuuteen tai
meditoi tuntikausia risti-istunnassa joogaretriitissä. Kagge kokeili näitä
kaikkia ja ymmärsi lopulta sen, että mitä rauhallisempaa ympärillä on, sitä
enemmän kuulee.
Tämän
kauniin pienen kirjan lukeminen on jo itsessään meditatiivinen ja hiljainen
elämys. Kagge kirjoittaa hyvin ja hän pakottaa lukijan pohtimaan omaa
elämäntilannettaan, muttei tee sitä hyökkäävästi ja provosoiden, vaan
houkuttelee ajatuksia esiin vaivihkaisemmin. Kirjan loppuun päästyään tekee
mieli sulkea heti kaikki häritsevät kanavat, lähteä yksin kävelylle ja pysyä
hiljaa.
”Olen kuullut lukemattomia kertoja,
että meidän osassamme maailmaa ei kärsitä aineellisesta köyhyydestä vaan ajan
puutteesta. Kuulostaa hienolta, mutta se ei pidä paikkaansa. Meillä on kyllä
tarpeeksi aikaa; elämä on pitkä, jos kuuntelemme useammin itseämme ja kohotamme
katseemme.”
Tartu
tähän:
1.
Jos elämäsi on yhtä hulabaloota.
2.
Jos sinusta tuntuu, ettei mihinkään ole aikaa.
3.
Jos etsit itsellesi uutta suuntaa.
Kirja pitää lukea, elämä ei ole hulabaloota, aikaakin on, mutta hiljaisuudesta kertovia kirjoja ei usein tule vastaan.
VastaaPoistaKiitos jälleen kerran loistavasta kirjavinkistä. Nautinnollinen ja inspiroiva lukukokemus. Nyt luen saman kirjoittajan kirjaa seikkailuista New Yorkin viemäreissä. Erilainen, mutta jotsin samaa tyylillisesti siinäkin.
VastaaPoistaHei,
PoistaHienoa, kun pidit tästä. Minäkin luin heti perään Kaggen viemäriseikkailuista Manhattanin alla - siinäpä vasta erikoinen matkakohde! Matkakirjaksi se oli poikkeuksellisen monitasoinen ja ajatuksia herättävä.