perjantai 15. tammikuuta 2016

Kalle Lähde: Happotesti

Kalle Lähteen omakohtainen romaani rappioalkoholistin elämästä julkaistiin otolliseen aikaan heti vuoden alussa. Tammikuussa moni pitää tipatonta ja koettaa pysytellä erossa viinasta, jota tuli pikkujouluissa ja joulunpyhinä lipiteltyä kenties liikaa. 

Lähteen Happotesti (2016 Otava) näyttää lukijalle raadollisen rehellisesti, mihin pisteeseen viinanhimo voi viedä ihmisen pahimmillaan. Silloin eivät tipattomat enää auta, vaan korkki on suljettava lopullisesti.

Lähteen kirjassa seikkailee minä-kertojana mies, jonka arki täyttyy kaljoittelusta kotona ja lähibaareissa. Aina löytyy syy juoda. Vaimo nalkuttaa, joten kyllähän sitä täytyy oluttölkki auki sihauttaa. Baarista löytyy hauska uusi porukka – otetaanpa kierros! Nyt vituttaa ja pahasti – ei kun baariin!

Lähteen päähenkilö elää täydellisessä itsepetoksessa. Hän uskottelee 269 sivun verran itselleen ja lukijalle, ettei hän ole alkoholisti. Hän ei ole se säälittävä tyyppi, joka roikkuu baarin ovenkahvassa jo ennen aukioloa. Ei – hän saapuu paikalle rennosti vasta vartin yli. Hän pystyy juomaan oluen pieninä hitaina kulauksina tai sitten hän tilaa sivistyneesti konjakkia. Vain riippuvaiset kaatavat oluen kerralla kurkkuunsa tai juovat lasinpesunestettä.

Hän pystyisi lopettamaan koska tahansa. Ongelma on vain siinä, ettei hänen oikeastaan tarvitse. Koska ei hän ole alkoholisti. Ei, vaikka kalsareista lemahtaa löysän ulosteen haju. Ei, vaikka hän toisinaan herää tokkurassa rappukäytävästä. Ei, vaikka vaimokin uhkaa lähteä. Ei tässä mitään ongelmaa ole. Otetaas taas yhdet!

Kalle Lähde tietää, mistä hän puhuu. Hän on haastatteluissa kertonut olleensa itse yhtä pahasti rappiolla kuin kirjansa minä-kertoja. Siksi hänen tarinansa tuntuu niin todelta. Lähde kertoo lukijalle, mitä alkoholisti oikeasti ajattelee ja miten taitavasti hän osaa selittää itselleen kaikki känniset törttöilynsä.

Lähteen tarina on umpirehellinen. Siinä ei ole mukana tippaakaan rappioromantiikkaa tai ryyppäämisen ihannointia. Huumorikin loistaa poissaolollaan. Sen sijaan Lähteen tarina haisee paskalta ja vanhalta viinalta. Ja näyttää kaatuilulta ja katkokävelyltä. Mitä sitä kaunistelemaan. Sellaista alkoholistin elämä on.

Tartu tähän:

1. Jos pidät rehellisistä tositarinoista.
2. Jos et kavahda suorapuheisuutta.
3. Jos epäilet, että juomisesi on lähtemässä lapasesta.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

4 kommenttia:

  1. Lähteen kirja meni jo varaukseen. Rehellisen tositarinan lukeminen aika- ajoin on virkistävää. Kiitos kirjavinkeistä!

    VastaaPoista
  2. Kirjan luin suunnilleen yhdellä istumalla - siis yhdellä makaamalla.

    Kuvauksesta "omakohtainen romaani rappioalkoholistin elämästä" rohkenen olla eri mieltä. Ei rappioalkoholisti, kuten minä termin ymmärrän, pysty kulkemaan pirssikyydillä kapakkaan useita kertoja viikossa, saati että olisi vielä varaa juoda siellä.

    Muuten hyvä kirja, ja termeistähän voi olla eri mieltä.

    Yksi hyvä vanhempi alkoholistikirja on Raimo O. Kojon 'Eroon viinasta'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan anonyymi,

      Kiva kun pidit kirjasta termeistäni huolimatta :)

      Poista
  3. Lähteen kirja tuli luettua. Kirjan kuvaus alkoholistin rajusta elämästä piti lukemisen ajan jännitystä yllä, jääkö minä kertoja henkiin kirjan lopussa.

    VastaaPoista