Kalle Lähteen omakohtainen romaani rappioalkoholistin elämästä
julkaistiin otolliseen aikaan heti vuoden alussa. Tammikuussa moni pitää
tipatonta ja koettaa pysytellä erossa viinasta, jota tuli pikkujouluissa ja
joulunpyhinä lipiteltyä kenties liikaa.
Lähteen Happotesti (2016 Otava) näyttää
lukijalle raadollisen rehellisesti, mihin pisteeseen viinanhimo voi viedä
ihmisen pahimmillaan. Silloin eivät tipattomat enää auta, vaan korkki on
suljettava lopullisesti.
Lähteen kirjassa seikkailee minä-kertojana mies, jonka arki täyttyy
kaljoittelusta kotona ja lähibaareissa. Aina löytyy syy juoda. Vaimo nalkuttaa,
joten kyllähän sitä täytyy oluttölkki auki sihauttaa. Baarista löytyy hauska
uusi porukka – otetaanpa kierros! Nyt vituttaa ja pahasti – ei kun baariin!
Lähteen päähenkilö elää täydellisessä itsepetoksessa. Hän uskottelee 269
sivun verran itselleen ja lukijalle, ettei hän
ole alkoholisti. Hän ei ole se säälittävä tyyppi, joka roikkuu baarin ovenkahvassa
jo ennen aukioloa. Ei – hän saapuu paikalle rennosti vasta vartin yli. Hän
pystyy juomaan oluen pieninä hitaina kulauksina tai sitten hän tilaa
sivistyneesti konjakkia. Vain riippuvaiset kaatavat oluen kerralla kurkkuunsa
tai juovat lasinpesunestettä.
Hän pystyisi lopettamaan koska tahansa.
Ongelma on vain siinä, ettei hänen oikeastaan tarvitse. Koska ei hän ole alkoholisti. Ei, vaikka kalsareista lemahtaa löysän
ulosteen haju. Ei, vaikka hän toisinaan herää tokkurassa rappukäytävästä. Ei,
vaikka vaimokin uhkaa lähteä. Ei tässä mitään ongelmaa ole. Otetaas taas yhdet!
Kalle Lähde tietää, mistä hän puhuu. Hän on haastatteluissa kertonut
olleensa itse yhtä pahasti rappiolla kuin kirjansa minä-kertoja. Siksi hänen tarinansa
tuntuu niin todelta. Lähde kertoo lukijalle, mitä alkoholisti oikeasti ajattelee
ja miten taitavasti hän osaa selittää itselleen kaikki känniset törttöilynsä.
Lähteen tarina on umpirehellinen. Siinä ei ole mukana tippaakaan
rappioromantiikkaa tai ryyppäämisen ihannointia. Huumorikin loistaa
poissaolollaan. Sen sijaan Lähteen tarina haisee paskalta ja vanhalta viinalta.
Ja näyttää kaatuilulta ja katkokävelyltä. Mitä sitä kaunistelemaan. Sellaista
alkoholistin elämä on.
Tartu tähän:
1. Jos pidät rehellisistä tositarinoista.
2. Jos et kavahda suorapuheisuutta.
3. Jos epäilet, että juomisesi on lähtemässä lapasesta.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Lähteen kirja meni jo varaukseen. Rehellisen tositarinan lukeminen aika- ajoin on virkistävää. Kiitos kirjavinkeistä!
VastaaPoistaKirjan luin suunnilleen yhdellä istumalla - siis yhdellä makaamalla.
VastaaPoistaKuvauksesta "omakohtainen romaani rappioalkoholistin elämästä" rohkenen olla eri mieltä. Ei rappioalkoholisti, kuten minä termin ymmärrän, pysty kulkemaan pirssikyydillä kapakkaan useita kertoja viikossa, saati että olisi vielä varaa juoda siellä.
Muuten hyvä kirja, ja termeistähän voi olla eri mieltä.
Yksi hyvä vanhempi alkoholistikirja on Raimo O. Kojon 'Eroon viinasta'.
Hei vaan anonyymi,
PoistaKiva kun pidit kirjasta termeistäni huolimatta :)
Lähteen kirja tuli luettua. Kirjan kuvaus alkoholistin rajusta elämästä piti lukemisen ajan jännitystä yllä, jääkö minä kertoja henkiin kirjan lopussa.
VastaaPoista