Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina

Nobel-veikkailujen kärkikahinoissa on joka vuosi mukana amerikkalainen Joyce Carol Oates. Hän on monipuolinen kirjailija, jonka tuotannosta on suomeksi saatavana vain murto-osa. Parhaiten hänet tunnetaan paksuista tiiliskiviromaaneista ja erityisen hyvin Marilyn Monroen elämästä kertovasta romaanistaan Blondi.

Pienoisromaani Kosto: rakkaustarina (2010 Otava, suom. Kaijamari Sivill) on vähän erilaista Oatesia, vaikka tutut teemat ovat läsnä tässäkin kirjassa. Naisen asema yhteiskunnassa ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat keskeisessä osassa.

Kosto on yksi kammottavimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Samalla se on myös yksi parhaista koskaan lukemistani. Se on jäänyt tunnelmaltaan ja juoneltaan kirkkaana mieleen, vaikka sen lukemisesta on kulunut jo pari vuotta.

Kosto kertoo tarjoilijasta, Teena Maguiresta, joka päättää eräänä iltana oikaista tyttärensä kanssa puiston poikki. Puistossa notkuu ryhmä paikallisia nuoria miehiä, jotka hyökkäävät Teenan kimppuun ja joukkoraiskaavat hänet. He potkivat ja hakkaavat Teenan henkihieveriin samalla kun tämän 12-vuotias tytär rukoilee vieressä, että he lopettaisivat ja antaisivat äidin elää.

Luulisi, että tapauksen oikeudenkäynti on helppo, sillä tytär tunnistaa raiskaajat. Mutta kaikkea muuta. Koko yhteisö kääntyy Teenaa vastaan, sillä Teenahan on se minihameessa kekkaloiva yksinhuoltaja, joka räpsyttelee ripsiään jokaiselle miespuoliselle asiakkaalle. Oikaisu puiston poikki kertoo vain siitä, että tätähän Teena itse halusi. Hänhän nautti tilanteesta ja miesten suomasta huomiosta.

Harvoin on kirjaa lukiessa näin ahdistunut. Yksityiskohtainen kuvailu Teenan raiskauksesta oksettaa ja vielä enemmän kauhistuttaa epäoikeudenmukainen kohtelu oikeussalissa. Syytettyjen poikien äidit nyyhkivät todistaja-aitiossa ja vakuuttavat poikiensa olevan kunnon poikia, jotka tekivät vain sen, mitä Teena halusi. Hänhän kerjäsi tätä.

Onneksi Oates tarjoilee lukijalle myös koston, sillä ilman sitä ei kirjaa pystyisi lukemaan.

Oatesin kirja on ajankohtaisempi kuin koskaan. Viikkotolkulla mediassa on käsitelty raiskauksia ja niistä annettuja tuomioita. Oatesin kirja antaa aiheeseen näkökulman, jota ei keskustelusta sovi unohtaa. Raiskaus ei ole koskaan uhrin vika, vaan syyllinen on aina se, joka raiskaa. Piste.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea vavahduttavan tarinan.

2. Jos naisen asema yhteiskunnassa kiinnostaa sinua.

3. Jos haluat tutustua tulevaisuuden nobelistiin.