lauantai 19. lokakuuta 2013

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?


Nyt se on viimeistään myönnettävä: Kate Atkinson on tämän hetken parhaita jännityskirjailijoita. Atkinson kirjoittaa virkistävän erilaisia jännitysromaaneja, joihin uppoaa täysin ensimmäisiltä sivuilta saakka ja viimeisellä sivulla harmittaa, kun kaikki on ohi. 

Atkinsonin jännitys ei synny irtileikatuista raajoista, villeistä takaa-ajoista tai rikollisjengien ampumavälikohtauksista. Sen sijaan hän käsittelee kirjoissaan yksittäisten ihmisten ja perheiden sisäisiä tragedioita ja tekee sen taidolla.

Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013 Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus) on kolmas Atkinsonilta suomeksi ilmestynyt teos ja tähän mennessä sarjan paras. (Kaksi edellistäkin aivan loistavia.) Atkinsonin päähenkilö, yksityisetsivä Jackson Brodie, joutuu tällä kertaa täysin sattumalta selvittämään kadonneen lääkärin tapausta ja painiskelee kirjassa lopulta enemmän omien henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa kuin rikoksen kimpussa.

Brodien ohi kirjan keskeisimmäksi henkilöksi nousee 16-vuotias Regina ”Reggie” Chase. Hän on elämässään kovia kokenut tarmokas teini, joka höpöttää tiensä lukijoiden sydämiin. Reggie huolestuu työnantajansa katoamisesta, eikä suostu antamaan piiruakaan periksi, ennen kuin tämä löydettäisiin. Reggie on sinnikkyydessään ja hyväntahtoisuudessaan aseistariisuvan hurmaava hahmo, jolle ei toivo mitään muuta kuin hyvää. Tämän vinkeän tarinan hienoin helmi.

Kate Atkinsonille näyttää tapahtuvan päinvastoin kuin monelle muulle jännityskirjailijalle. Kun Jungstedtin ja kumppaneiden vuosittain ilmestyvät murhamysteerit ovat alkaneet aikaa myöten kiertää kehää ja tylsistyttää, Atkinson parantaa tasoaan joka kirjassaan. Atkinsonin jännityskirjallisuus on kirjallisuutta isolla koolla.

Tartu tähän:

1. Jos luulet, ettei jännityskirjallisuus ole sinun lajisi.
2. Jos haluat lukea älykästä psykologista kirjallisuutta.
3. Jos inhoat raakuuksilla mässäilyä.

6 kommenttia:

  1. Ooh, pitäisiköhän kokeilla Atkinsonia, ihan vain etäisesti tuttu nimi minulle. Minä yleensä lyön päätäni seinään sellaisten perinteisten "helppoa heinäntekoa" dekkareiden kanssa ja oikeastaan myös sellaistenkin kanssa, jotka eivät edes ole sieltä helpoimmasta päästä. Psykologian kanssa kikkailusta tykkään, ja sellaisia jännäreitä olenkin yrittänyt bongailla, muutamia helmiäkin olen onnistunut löytämään, kuten esim. Sisar ja Kun suljen silmäni, tai viimeisimpänä huippulöytönä Yönäytös. Nuo kaksi "Jos" kohtaasi menee justiinsa yksiin minun kanssani, kolmas ei niinkään, eivät minua raakuudet pelota. =D Kiitos tästä vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irene,

      Kiva, jos kiinnostuit tekstini perusteella Atkinsonista. Voisin veikata, että tykkäät, sillä Atkinsonin kirjat ovat "ei niin kovin jännityskirjamaisia jännityskirjoja". Kannattaa aloittaa kuitenkin ensimmäisestä Jackson Brodie - sarjan kirjasta (Ihan tavallisena päivänä), sillä siten pääsee mukaan päähenkilön elämäntarinaan. Rikos on toki aina eri joka kirjassa.

      Kun suljen silmäni on minullekin tuttu, vinkeän erilainen, kirja ja tykkäsin siitä kovasti. Muistutti idealtaan muuten aika lailla leffaa Memento, joka myös teki minuun aikanaan suuren vaikutuksen. Kannattaa katsoa!

      Poista
  2. Voi minun on aivan pakko piakoin tutustua Atkinsoniin tuo kakkos kohta passaa minuun erittäin hyvin. :)

    VastaaPoista
  3. Atkinsonilta on ennen tuota Jackson Brodie -sarjaa ilmestynyt kaksi ihan "pakko lukea" -kirjaa: Museon kulisseissa ja Ihmiskrokettia. Molemmissa sitä samaa pienen ihmisen outo kohtalo -kuviota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milena! En olekaan koskaan tullut tsekanneeksi, onko Atkinsonilta ilmestynyt muutakin kuin Jackson Brodie -kirjoja, joten kiitos vinkistä. Laitan nuo kaksi heti lukulistalleni.... Kunpa olisi enemmän aikaa lukea....

      Poista