Urpu Strellman ja Johanna Vaattovaara (toim.) Tieteen yleistajuistaminen

Tieteentekijöiden perinteinen helmasynti on aina ollut se, että omasta tutkimuksesta ja tieteenalasta kirjoitetaan niin tieteellisesti, että pelkästään aiheeseen vihkiytyneet pystyvät siitä jotain ymmärtämään. 

Asenne on jollain tapaa ymmärrettävä, sillä ajateltiinhan vielä sata vuotta sitten yleisesti, ettei kansa mistään mitään kuitenkaan ymmärrä ja ettei sen ylimääräiseen sivistämiseen kannata sen vuoksi paljon aikaa uhrata. Lisäksi vielä 1800-luvulla suomen kieltä pidettiin niin kehittymättömänä, että tieteen tekeminen ja siitä raportoiminen suomeksi koettiin mahdottomaksi, suorastaan absurdiksi ajatukseksi. Tietämätöntä kansaa oli myös helppo hallita.

Nykyään ajatellaan toisin. Koska tieto on valtaa, pitäisi jokaisella olla oikeus saada uusista tieteellisistä tutkimustuloksista ja tieteen saavutuksista tietoa ymmärrettävällä äidinkielellään. Edelleen kuitenkin myös yleistajuisiksi tarkoitetut tekstit tuppaavat olemaan vaikeaselkoisia, kapulakielisiä ja vilisevät erikoissanastoa, jota harva ymmärtää. Urpu Strellmanin ja Johanna Vaattovaaran toimittama kirja Tieteen yleistajuistaminen (2013, Gaudeamus) pureutuu tähän ongelmaan ilahduttavan yleistajuisesti – jopa mukaansa tempaavasti.

Kirjassa ruoditaan aluksi syitä siihen, miksi ymmärrettävän kielen tuottaminen on niin hankalaa. Syyt ovat moninaiset. Nuori tutkija haluaa kenties korostaa omaa erinomaisuuttaan ja vuosikaudet tutkimuksen parissa puurtanut taas on menettänyt kosketuksensa arkielämään. Tieteellistä kirjoittamista harjoitellaan yliopistoissa jatkuvasti, mutta yleistajuisen tekstin tuottamisesta ei juuri kursseja järjestetä. Joillain asenne tuntuu edelleen olevan vinksallaan.

Kirjassa annetaan myös roppakaupalla konkreettisia neuvoja siihen, miten omasta kielestään saa sellaista, että pelkän kansakoulun käynyt mummukin sen ymmärtää. Nämä neuvot ovat oivaa luettavaa tutkijoiden lisäksi myös kaikille muille kielen tuottajille: esiintyjille, lehtijuttujen kirjoittajille, tiedottajille ja bloggaajille. Lisäksi kirjasta saa hyvät vinkit apurahojen hakemiseen, kustannussopimusten tekemiseen ja omien lehtijuttujen läpipääsemiseen.

Tieteen yleistajuistaminen on paljon monipuolisempi ja käyttökelpoisempi kirja kuin mitä tylsähkö tieteentekijöille suunnattu nimi antaa ymmärtää. Sen kirjoittamisessa on noudatettu juuri niitä yleistajuisen kirjoittamisen ohjeita, joita siinä painotetaan. Senpä vuoksi kirjan lukeminen on hauskaa ja helppoa. Kunpa tämänkaltaisia mukaansa tempaavia kirjoja tieteestä kirjoittaisivat Suomessa muutkin kuin historioitsija Mirkka Lappalainen ja avaruustieteilijä Esko Valtaoja. Kysyntää kyllä olisi.

Tartu tähän:

1. Jos haluat oppia paremmaksi kielenkäyttäjäksi.

2. Jos olet tutkija ja sinusta tuntuu, etteivät muut oikein ymmärrä sinua.

3. Jos kieli ylipäätään kiinnostaa sinua.