maanantai 10. joulukuuta 2012

Laurent Gaudé: Hurrikaani


Hurrikaani Katrinan tiedettiin iskevän New Orleansin kaupunkiin elokuun 27. päivänä vuonna 2005. Asukkaita evakuoitiin kauemmas, mutta kaikki eivät syystä tai toisesta halunneet tai voineet lähteä. Muutama päivä myöhemmin merenpinnan alapuolella sijaitsevan kaupungin suojaksi rakennetut tulvavallit murtuivat ja vesi vyöryi eteenpäin haudaten alleen lähes koko kaupungin. Koteihinsa jääneet ihmiset joutuvat kohtaamaan Katrinan raivon ja tulvan tuhot yksin, eivätkä kaikki pelastuneet.

Ranskalaisen Laurent Gaudén toinen suomennettu teos Hurrikaani (Bazar 2012) sijoittuu New Orleansin kaupunkiin muutama päivä ennen ja muutama päivä jälkeen Katrinan. Gaudé kertoo mieleenpainuvan tarinan tuhoutuvasta kaupungista muutaman keskeisen henkilön kautta. Keanu palaa kaupunkiin etsimään vanhaa rakastettuaan. Rose on väsynyt, eikä jaksa lähteä. Josephine Linc. Steelson ei suin surmin suostu lähtemään. Pappi jää, koska kokee velvollisuudekseen jäädä. Buckeley ja muut vangit jätetään oman onnensa nojaan, sillä evakuointimääräys ei koske heitä. Juonen edetessä Gaudé kietoo näiden ihmisten kohtalot toisiinsa ennalta arvaamattomalla tavalla ja näyttää myös sen, millaisiksi pedoiksi ihmiset voivat tilaisuuden tullen muuttua.

Vaikuttavan fiktiivisen tarinan lisäksi lukija oppii Gaudén ansiosta myös historiaa: hurrikaani Katrinan vaiheet ja sen aiheuttamat tuhot on kuvattu autenttisesti ja historia muuttuu eläväksi. Näin olisi voinut tapahtua. Ehkä joku koki sen juuri näin.

Huom! Kovin väsyneenä kirjaa ei kannata aloittaa, sillä kertojan vaihtuminen vaatii tarkkaavaisuutta.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea ohuen kirjan.
2. Jos haluat lukea mieleenpainuvan tarinan.
3. Jos haluat lukiessasi oppia jotain historiasta.

1 kommentti:

  1. Voi että tämä oli upea! Alun tosin jouduin lukemaan pariinkin kertaan ennen kuin kertojien vaihtuminen avautui, mutta sitten se oli menoa. Gaudé on taitava luomaan kaoottisen tunnelman ja kuvaamaan ihmisen raadollisuutta. Lukiessani mietin, että tässä oli juuri se tunnelma mitä jäin kaipaamaan aikoinaan Kärpästen herraa lukiessani.

    VastaaPoista