”Tiesin, että se halusi minulle
pahaa. Tiesin, että se oli vieläkin läsnä ja odotti.”
Olen
huomannut työssäni moneen otteeseen, kuinka jotkut välttelevät tietoisesti
Tammen Keltaista kirjastoa, koska mieltävät siinä ilmestyvät kirjat
vaikeaselkoisiksi ja korkeakirjallisiksi. Se on sääli, koska Keltaisesta
kirjastosta löytyy kirjoja moneen makuun: niitä haastavampia ja sitten niitä
”ihan tavallisen lukijan” mukaansa tempaavia romaaneja.
Sarah
Watersin Vieras kartanossa (Tammi, 2011) kuuluu selvästi jälkimmäisiin. Se ei
ole vaikeaselkoinen kielellisesti eikä juonellisesti ja pitää lukijan
otteessaan ensimmäiseltä sivulta viimeiseen. Lukija ei koukutu kirjaan
vauhdikkaiden juonenkäänteiden ansiosta, vaan pikemminkin pysähtyneisyyden
ilmapiirin sekä luihin ja ytimiin hitaasti hiipivien kummallisten tapahtumien
avulla. Hundereds Hallin rapistuneessa kartanossa nimittäin tapahtuu outoja….
Tartu
tähän:
1.
Jos luulet, ettei Keltainen kirjasto ole sinun juttusi.
2.
Jos haluat lukea jännittävän tarinan, mutta et halua lukea irtileikatuista
ruumiinosista.
3.
Jos rakastat vanhoja (englantilaisia) kartanoita ja Downton Abbey
–televisiosarjaa.
Huom!
Kirjan hidas tahti voi aluksi hämmentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti