Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Rosemary Cooke on niin kova puhua pälpättämään pienenä, että hänen isänsä kehottaa häntä aloittamaan juttunsa keskikohdasta ja jättämään alut pois. Ja niin Rosemary tekee. Karen Joy Fowlerin kirjan Olimme ihan suunniltamme (2015 Tammi, suom. Sari Karhulahti) päähenkilö aloittaa tarinansa keskeltä.

Tarkemmin sanottuna vuodesta 1996 ja ajasta, joka kertoo enimmäkseen poissaolosta. Rosemaryn perhe on kutistunut kolmihenkiseksi, sillä veli häipyi kuvioista kymmenen vuotta sitten ja sisko katosi vieläkin aikaisemmin. Äiti on seonnut ja isä tarttunut pulloon. Rosemary haahuilee yliopistolla, joutuu jos jonkinlaisiin hankaluuksiin, eikä tiedä, mitä elämällään tekisi.

Kirjan seuraavassa osassa Fowler alkaa varsinaisesti keriä auki Rosemaryn perheen menneisyyttä ja siihen liittyykin monia mojovia salaisuuksia. Miksi veli lähti ja minne? Mihin sisko katosi? Mitä äidin päiväkirjat paljastavat? Ja mitä sitten tapahtuu, kun Rosemary pääsee kertomuksensa loppuosaan ja siihen, missä nyt ollaan?

Karen Joy Fowler oli minulle uusi tuttavuus, enkä olisi osannut sitä kirjastosta etsiä ilman ystäväni suositusta. Näin voi käydä monelle muullekin, sillä kustantaja ei ole nostanut Fowlerin teosta markkinointinsa kärkeen ja kirjan outo nimikin saattaa ihmetyttää joitain lukijoita liikaa. Olimme ihan suunniltamme ansaitsisi kuitenkin tulla löydetyksi, sillä tarina on hyvä ja kirja hyvin kirjoitettu.

Fowlerin kirjan päähenkilö kertoilee lukijalle elämästään rönsyilevästi ja alkuun luulee lukevansa humoristista John Irving –tyyppistä kirjaa. Vakavia asioita tapahtuu, mutta niistä kerrotaan kepeästi. Irvingin kirjojen perheet ovat usein vähän höyrähtäneitä – samoin Rosemaryn perhe tässä teoksessa. Mitä pitemmälle Fowlerin tarina kuitenkin etenee, sitä vakavammaksi se kääntyy ja lopulta kirjaa lukee kauhistuneena.

Eläinten oikeudet nousevat Fowlerin kirjassa teemana kirkkaimmin esiin ja varoituksen sana eläinten ystäville on paikallaan: jotkut kohdat saattavat järkyttää herkkiä lukijoita liikaa. Myös vanhemmuuden vaikeus ja tieteentekemisen etiikka otetaan kirjassa käsittelyyn. Minä pidin Fowlerista ja toivon, että häntä suomennetaan lisää!

Tartu tähän:

1. Jos pidät kepeästä kerronnasta ja vakavista aiheista.

2. Jos John Irving on suosikkisi.

3. Jos eläinten oikeudet ovat sinulle tärkeitä.