sunnuntai 25. elokuuta 2013

Vicky Myron: Kirjastokissa


Eräänä hyytävän kylmänä tammikuun aamuna vuonna 1988 Iowan osavaltiossa Spencerin pikkukaupungissa kirjastonjohtaja Vicky Myron valmistautuu työpäiväänsä kuten joka ikinen päivä. Hänen aamurutiineihinsa kuuluu palautuslaatikon tyhjennys ja Myron on tottunut siihen, että varsinkin viikonlopun jälkeen palautuslaatikosta voi löytyä kirjojen lisäksi ihan mitä tahansa. Tänä kyseisenä aamuna hän löytää laatikon perältä peloissaan maukuvan laihan ja likaisen kissanpennun, joka muuttaa – ei pelkästään Spencerin kaupunginkirjaston elämää – vaan koko Spencerin kaupungin elämän.

Vicky Myronin kirjoittama Kirjastokissa (Otava 2008, suom. Laura Beck) kertoo tämän hurmaavan kissayksilön, Dewey Readmore Booksin, koskettavan tarinan. Älykäs Dewey jää kirjastoon asumaan ja sopeutuu kirjastokissaksi mahdottoman hyvin. Se rakastaa ihmisiä, hakeutuu asiakkaiden seuraan ja suorastaan nauttii huomion saamisesta. Erityisesti sitä rakastavat lapset ja vanhukset. Alun vastustuksesta huolimatta Dewey voittaa lopulta puolelleen kaupungin skeptisimmätkin epäilijät.

Kirjastokissa todistaa sen, että yksi eläin voi todella vaikuttaa ihmisen elämään. Se voi saada sellaisen lapsen nauramaan, joka ei ole koskaan nauranut tai pitää seuraa vanhukselle, jolla ei ole enää ketään muuta. Tällaisia pieniä arjen ilahduttajia saisi mahtua maailmaan paljon enemmänkin.

Kirjana Kirjastokissa ei kilpaile kirjallisuuspalkinnoista ja kyynikkojen mielestä tarina on takuulla liian äklö. Kaiken kirjallisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla vakavaa, synkkää ja korkealentoista. Kirjastokissojakin tarvitaan ja koskettavana tositarinana se on aivan täydellinen hyvän mielen kirja. Varatkaa kuitenkin nenäliinoja viimeisten sivujen varalle – sumein silmin minäkin niitä luin.

Huom! Maailman kuuluisimman kirjastokissan elämää voi käydä kurkistamassa myös Deweyn omilla nettisivuilla osoitteessa www.deweyreadmorebooks.com

Huom! Joskus kannattaa kirjastossa harhailla tietokirjallisuuden puolella, kun etsii mukaansa tempaavia tarinoita. Tämäkin romaaninomainen teos löytyy nimittäin tietoluokasta Kissat 67.452.

Tartu tähän:

1. Jos olet kissaihminen.
2. Jos haluat lukea koskettavan tositarinan.
3. Jos inhoat kyynistä ja vaikeatajuista kirjallisuutta.

2 kommenttia:

  1. Tämä on ihana kirja ja minäkin tarvitsin nenäliinoja viimeisillä sivuilla, vaikka harvoin lukiessani itkenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulin aluksi, ettei yhden kissan kohtalo voi kyyneleihin asti liikuttaa, mutta toisin kävi :)

      Poista