lauantai 31. elokuuta 2013

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä


Huumori on vaikea laji kirjallisuudessa - meitä lukijoita kun on niin moneen lähtöön. Kirja, joka naurattaa toisia, ei kutkuta toisten nauruhermoja yhtään. Uutuuden mainostaminen takuuvarmaksi naurattajaksi ei yleensä herätä  mielenkiintoani vaan lähinnä lisää epäluuloani: niin monta kertaa olen joutunut toteamaan, ettei naurattanut – ei sitten yhtään.

Fredrik Backmanin kirjaa Mies, joka rakasti järjestystä (2013 Atena, suom. Riie Heikkilä) kehutaan vuoden hauskimmaksi. Ainakin ruotsalaisiin 59-vuotiaan Oven tarina on vedonnut, sillä sitä on myyty Ruotsissa vuoden aikana huikeat 300 ooo kappaletta. Ja täytyy myöntää, että tällä kertaa minuakin nauratti. Hurmaavan äkkiväärä päähenkilö teki vaikutuksen myös minuun.

Backmanin kirjan keskushenkilönä on Ove, kaikkien rivitalotaloyhtiöiden kauhu. Ove laatii sääntöjä ja vaatii niiden pilkuntarkkaa noudattamista. Kyttää naapureitaan ja tekee valituksia. Suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen uuteen ja kammoksuu turhanpäiväistä jorinaa.  Pitää Saabia maailman parhaana autona, eikä ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa peruuttaa peräkärryä. Mihin maailma on oikein menossa, jos ei peräkärryä hemmetti soikoon saada ruutuun peruutettua?!

Oven hahmo ei onneksi jää vain tähän, sillä pelkkä taloyhtiöhuumori harvoin riittää kokonaisen romaanin koossapitäjäksi. Kun Backman alkaa takautuvasti kertoa Oven elämäntarinaa lapsuudesta aikuisuuteen, tämä järjestyksen ja periaatteiden mies saa muutakin lihaa luidensa ympärille. Lukija alkaa ymmärtää ja huomaa, että äreän pinnan alla piilee suoraselkäinen, rehellinen ja ystävällinen mies, joka on menettänyt elämässään paljon. Viimeistään sivulla sata nauru sekoittuu itkuun.

Ove on ihastuttava sekoitus kolmea tuttua fiktion hahmoa. Piheydessään hän on melkein Solsidan tv-sarjan Ove Sundbergin luokkaa. Neuroottisuudessaan hän muistuttaa Jack Nicholsonin esittämää Melvin Udallia elokuvasta Elämä on ihanaa ja kirjallisuuden hahmoista hänessä on selvästi eniten mielensäpahoittajaa. Näiden ominaisuuksien lisäksi  tässä Ovessa on vielä niin paljon enemmän.

Oven tarina onnistuu samalla kertaa naurattamaan ja itkettämään. Minusta parhaat kirjat ovat juuri sellaisia.

Tartu tähän:

1. Jos haluat viihtyä!
2. Jos et juuri nyt kaipaa elämääsi vakavaa ja vaikeaa kirjallisuutta.
3. Jos pidit Mielensäpahoittajasta.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön. 

4 kommenttia:

  1. aivan loistava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja sopii varmasti monentyyppiselle lukijalle!

      Poista
  2. Tartuin kirjaan "pakosta" kirjallisuusiltamme seuraavana kirjana ja myönnän äärettömän epäluuloisena. Kirja tosiaan liikutti, omassa isässäni oli niin paljon yhtymäkohtia Oveen. Ihastuin kirjan konstailemattomuuteen, yhteisöllisyyden "ylistykseen" ym sydämen laajentuma oli totta monessa mielessä oven kohdalla. Myönnän että loppu itketti ja sitä tapahtuu todella harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että voitit ennakkoluulosi ja sait hienon lukuelämyksen!

      Luulen, että Ove muistuttaa aika monen isää (myös minun) ja siksi tarina uppoaa monen tyyppiseen lukijaan. Ja aivan kuten totesit, tarina koskettaa ja itkettääkin, vaikka kirjaa mainostetaankin ennen kaikkea hauskana. Todellisuudessa se on kuitenkin niin paljon enemmän.

      Poista