Lukuneuvojana professori Mikael Fogelholm

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm tunnustautuu sänkylukijaksi. Lukeminen on hänelle tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa ja hän huomaa joskus  harmikseen työasioiden menevän tämän mukavan harrastuksen edelle.

Fogleholm kertoo olevansa lukemisen suhteen kaikkiruokainen. “Luen kaikkea mahdollista: kotimaista kirjallisuutta, käännöskirjallisuutta, tietokirjallisuutta, joskus myös elämäkertoja. Ruotsinkielisistä luen erityisesti suomenruotsalaista kirjallisuutta, esimerkkeinä vaikkapa Kjell Westö ja Mikael Niemi.”

Fogelholm kuuluu myös niihin harvoihin, jotka ovat lukeneet Volter Kilven Alastalon salissa alusta loppuun, eikä urakka hänen mielestään ollut niin raskas kuin monet sanovat tai kuvittelevat. “Kilven kaunista kieltä oli ainakin helpompi lukea kuin James Joycen Odysseusta”, hän toteaa.

Hengen ravinnoksi hän haluaa suositella blogini lukijoille näitä viittä:

Mikael Fogelholm suosittelee:

1. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (1969 WSOY)

“Olen lukenut kirjan kolmesti, enkä näytä kyllästyvän siihen. Bulgakovin romaani sisältää mustaa huumoria ja ironiaa ja rakennekin on hieno. Kolmesta erilliseltä tarinasta tulee kaksi ja lopulta kaikki ovat samaa kertomusta. Vaikuttava teos!”

2. John Irving: Viimeinen yö Twisted riverillä (2010 Tammi)

“Olen lukenut muutaman John Irvingin kirjan ja ne ovat olleet kaikki hyviä. Tämä Viimeinen yö Twisted riverillä kuitenkin jostain syystä kosketti erityisen voimakkaasti. Hieno elämäntarina, jossa myös ruoalla ja ravintoloilla on oma tärkeä roolinsa.”

3. Henning Mankell: Italialaiset kengät (2007 Otava)

“Dekkarikirjailijana paremmin tunnettu Mankell kirjoitti myös muuta ja tämä on harvinaisen kaunis rakkauskertomus. Tarina luo uskoa siihen, että elämä todellakin voi olla ihmeellistä ja monimutkaista.”

4. Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä (1996 Otava)

“Westön Helsinki-kuvauksista on vaikea valita suosikkia, sillä pidän monista. Päädyin kuitenkin tähän kirjaan kolmesta henkilökohtaisesta syystä: kirja on ensimmäinen Westö, jonka olen lukenut; tarina kertoo ihmisistä, jotka ovat syntyneet ja eläneet lapsuutensa suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä ja tarina vieläpä sijoittuu samoille asuinseuduille eli Munkkiniemeen.”

5. Nelson Mandela: Pitkä tie vapauteen  (1995 WSOY)

“Uskomattoman ihmisen uskomaton tarina, hänen itsensä kertomana.  Ei herkkähermoisille, sillä kirjassa on väkevää kuvausta sekä Etelä-Afrikan apartheidista käytännössä että vankilaelämän karuudesta. Kirja on myös oppitunti puheiden pitämisestä – ilman häikäiseviä puhujantaitoja Mandelasta ei ehkä olisi koskaan tullut sitä mitä hänestä tuli.”

Huom! Lukuneuvojan arvioon Mandelan kirjasta voit käydä tutustumassa täällä.

Hyviä lukuelämyksiä!