perjantai 6. syyskuuta 2013

Päivi Storgård: Keinulaudalla


Outi istuu osasto 17:n päiväsalissa ja kutoo sinnikkäästi sukkaa, vaikka silmukat putoilevat puikolta ja välillä täytyy purkaa. Hän kuuluu osastolla jo niihin, joille annetaan puikot. Osa potilaista ei ole vielä siinä vaiheessa. Outi ei vilkuile ympärilleen, välttelee joutumasta keskusteluihin ja syö ruokansa hiljaisuuden vallitessa. Hän pelkää kysymyksiä ja kummastelevia katseita: eikös tuo ole Se? Se teeveestä tuttu?

Ennen Outin elämä täyttyi ensi-iltakutsuista, ravintolaillallisista, shampanjalounaista ja kiinnostavista työtehtävistä. Linnan juhlissa hän pyrähteli tyylikkäänä haastateltavan luota toiselle ja hymyili valloittavasti kameralle. Kotona hän viihtyi oman alfauroksensa, Aaronin kanssa, joka oli kaikkea sitä, mitä Outi oli koskaan toivonut. Kaksi suloista lasta kruunasi Outin onnen. Ulospäin kaikki näytti hienolta, mutta oliko elämä sittenkään näin satumaista?

Elämässä kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Tämä Outikaan ei suunnitellut, että hänen mielensä joskus järkkyisi. Aluksi hän ei edes uskonut, että jotain on vialla. Sairaus kuitenkin hiipi hänen elämäänsä ja iski lopulta niin kovaa, että melkein oli jo myöhäistä. Vuosien riuhtomisen jälkeen oikea diagnoosi lopulta löytyy ja Outi saa nostettua pudonneet silmukat takaisin puikoille.

Päivi Storgård pureutuu esikoisromaanissaan Keinulaudalla (2013 Schildts & Söderströms) tärkeään aiheeseen. Hän kertoo kiertelemättä ja kaunistelematta siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun mieli järkkyy. Mitä ihminen tuntee ja kokee sisällään ja miten muut ihmiset henkisesti epätasapainoon joutuneeseen ihmiseen suhtautuvat. Storgårdin oma kokemus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä näkyy kirjassa kouriintuntuvana aitoutena: vain joku sellainen joka on kokenut kaiken tämän, voi kertoa siitä näin todentuntuisesti.

Vaikka Storgårdin kirja on hyvin omakohtainen, hän välttää tämäntyyppisen kirjallisuuden karikot hienosti. Keinulaudalla ei ole vaahtoavan tunnustuksellinen julistus siitä, miten väärin mielenterveyspotilaita yhteiskunnassamme kohdellaan, vaikka aihe toki kirjassa esiintyykin Outin tarinaan kietoutuneena. Kirja ei myöskään ole rasittavan opettavainen luento, jossa lukijoita ohjeistetaan kädestä pitäen oikeaan toimintaan. Sen sijaan Keinulaudalla on täysverinen romaani ihmisestä, jonka mieli järkkyi. Suomi on tainnut juuri saada uuden lupaavan Kirjailijan.

Tartu tähän:

1. Jos sinun tai läheisesi mieli on joskus järkkynyt.
2. Jos haluat lukea riipaisevan todentuntuisen tarinan.
3. Jos haluat oppia ymmärtämään psyykkisiä sairauksia paremmin.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

4 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti nimenomaan aiheensa takia. Mielenterveyteen liittyä kirjallisuus - olkoon se faktaa tai fiktiota - kiinnostaa aina. Olen lukenut muutamasta lehdestä Storgårdin haastattelun kirjaan liittyen ja juttujen saamista kommenteista päätellen keskustelua tosiaan kaivataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että Storgård on saanut kirjastaan aivan valtavat määrät palautetta. Psyykkiset sairaudet koskettavat sairastuneiden itsensä lisäksi myös koko lähipiiriä - tilastojen mukaan siis aika isoa joukkoa suomalaisista ja siihen nähden on hämmästyttävää, miten vähän niistä vielä puhutaan. (Ja miten asenteellista puhe edelleen on)
      Hienoa, että Storgård on ottanut asian näin rohkeasti esille. Tartu ihmeessä kirjaan - se on hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä teos!

      Poista
  2. Yllättävän hyvä romaani tärkeästä aihepiiristä!

    Itse arkailin ensin tarttua kirjaan, kun ajattelin etten jaksa mitään mania-kaahauksia ja toilailuja lukea, kun olen niitä tarpeekseni läheltä seurannut, nähnyt ja kuullut.

    Tämä kirja oli kuitenkin toista maata, ja kirjan päähenkilöllä olikin ns. kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa masennus on vahvempana kuin maanisuus. Mielenkiintoisesti kirjoitettu, päähenkilö aidon oloinen, olikin pakko lukea kirja yhtä pötköä loppuun.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun sinäkin pidit tästä! Kirja on yllättävän hyvä ja vetävä - itsekin hotkaisin sen melkein yhtenä suupalana.

      Poista