maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pentti Kirstilä: Jäähyväiset rakkaimmalle


Kaunis nainen murhataan keskellä yötä. Annikki Kosken, entisen Miss Suomen, kurkku viilletään auki synkän palatsin pihassa Tampereen keskustassa. Joku näkee kaiken, muttei kerro näkemästään poliisille. Pikku hiljaa lukijalle paljastuu, että todistaja tuntee murhaajan ja murhatun. Kuka hän on? Miksi hän ei puhu?

Äreä komisario Hanhivaara alkaa selvitellä kaunottaren murhaa ja lukija pääsee ratkaisemaan rikosta, joka vaikuttaa aluksi ratkaisemattomalta. Todistajia ei ole, eikä motiivia löydy. Mutta sitten alkaa tapahtua, eikä mikään olekaan sitä, miltä aluksi näyttää. Pentti Kirstilä on kirjoittanut mukaansa tempaavan jännitysromaanin täydellisestä murhasta, jonka loppu yllättää lukijan täysin.

Vaikka Jäähyväiset rakkaimmalle (WSOY 1977) on kirjoitettu jo 1970-luvulla, se ei haittaa lukuelämystä lainkaan - oikeastaan päinvastoin. Oli virkistävää ja hauskaa lukea vaihteeksi jännityskirja, joka ei kerrokaan tästä ajastamme ja erityisen mukavaa oli seikkailla lukijana oman vanhan kotikaupungin Tampereen kaduilla.

Hivenen vanhahtava kieli antaa Kirstilän kirjalle nykylukijaa miedosti huvittavan pohjavireen ja toisaalta kirjaa lukiessa huomaa hämmästyttävän selvästi kuinka paljon tavat ja tottumukset ovat aikojen saatossa muuttuneet. Kirstilän kirjassa kirjoitetaan kirjeitä käsin tai kirjoituskoneella ja tupakkaa tupruteellaan ihan joka paikassa: kodeissa, kokouksissa ja jopa sairaalan ruokalassa. Talkkarit harjaavat pihaa ja avaavat ovia. Yhteyttä pidetään soittamalla puheluja puhelinkopeista, kun vain ensin löydetään se, joka toimii. Sellaistahan se tosiaan oli.

Välillä on piristävää törmäyttää itsensä lähimenneisyyteen ja se onnistuu hyvin, kun nappaa rohkeasti kirjaston hyllystä mukaansa jonkun vähän vanhemman kirjan. Minä viehätyin tästä kiehtovasta tamperelaisesta murhamysteeristä niin, että taidan lukea heti perään jonkun toisenkin Kirstilän kirjan. Valitse sinä vaikka joku sellainen, joka kertoo sinun vanhoista kotikulmistasi ja lähde hauskalle aikamatkalle omaan menneisyyteesi.

Tartu tähän:

1. Jos haluat päästä aikamatkalle 1970-luvulle.
2. Jos pidät murhamysteereistä, mutta inhoat raakuuksilla mässäilyä.
3. Jos haluat tutustua suomalaisen dekkarigenren varhaisempiin vaiheisiin.

2 kommenttia:

  1. mun lempikirja. ihmettelen tuotantoyhtiöiden penseyttä hanhivaara dvdeiden suhteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olikin hyvä ja minulle, entiselle tamperelaiselle erityisen mielenkiintoinen!

      Poista