torstai 3. syyskuuta 2015

Kirsti Ellilä: Tuntemattomat

”Miten unohdetaan sellainen, mitä ei voi unohtaa?”

Kirsti Ellilä oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailja, ja kirjaston tietokantaa tutkimalla selvisi, että hänhän on kirjoittanut vaikka mitä: palkittuja lasten- ja nuortenkirjoja sekä romanttista viihdettä aikusille. 

Ellilän uusin romaani Tuntemattomat (2015 Karisto) ei kuulu mihinkään edellä mainittuun kategoriaan, vaan on koskettava tarina ihmisistä, menneisyyden painolastista ja vuodesta 1918. Siinä ei ole pisaraakaan romanttisen viihteen siirappisuutta.

Tuuli on perinyt isänsä kuoleman jälkeen Annalan: ison ja rapistuneen huvilan, jossa hän on viettänyt lapsuutensa lämpimiä kesiä. Tuuli palaa Annalaan ja talo hermostuttaa häntä. Se tuntuu huokailevan Tuulille tuttuja tarinoita, mutta vieläkin enemmän niitä tarinoita, joita ei koskaan kerrottu ääneen.

Jotta Tuuli oppisi elämään omaa elämäänsä, on hänen ensin tehtävä tiliä menneisyyden kanssa. Annalassa häntä odottaa Kai, nuoruudenrakkaus, joka edelleen vetää puoleensa. Pienessä naapurituvassa asustaa Teivo, Tuulin isän kasvattiveli, jonka taustasta Tuuli on kuullut vain kuiskauksia. Lähelle on muuttanut myös tiukkailmeinen Maria, joka tuntuu tietävän enemmän kuin uskottelee.

Tuulin suvun salattu menneisyys liittyy Tammisaareen ja vuoteen 1918. Rannikkokaupunki ei suinkaan merkitse kaikille idyllistä purjehtijoiden kesäparatiisia: joillekin se tuo ensimmäisenä mieleen vankileirien helvetin. Tuuli alkaa keriä johtolankoja kasaan sieltä täältä ja pikku hiljaa järkyttävä kokonaisuus alkaa hahmottua. Voiko totuus vapauttaa vai olisiko epävarmuudessa eläminen sittenkin ollut parempi vaihtoehto? Voivatko suvun sieluihin syvälle syöpyneet haavat koskaan parantua?

Ellilä rakentaa tarinaansa Tuulin ja Annalan salaisuuksien ympärille viipyilevästi ja harkiten. Hän katsoo henkilöitään lempein silmin ja lähettää lukijoille kirjan viimeisellä sivulla viisaan ajatuksen. ”Hän oli alkanut yhä selvemmin ymmärtää, miten puhumattomuus oli säilöntäaihe. Se loi umpion, joka säilytti menneisyyden muuttumattomana, ja kaikesta siitä mistä ei puhuttu, tuli tulehtunut hermo, joka alkoi ohjailla elämän liikeratoja.” Niinhän se taitaa olla.

Tartu tähän:

1. Jos rakastat rauhallista kerrontaa.
2. Jos Suomen historia ja erityisesti vuosi 1918 kiinnostaa sinua.
3. Jos pidät koskettavista sukutarinoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti