Kaj Korkea-aho: Paha kirja

Ilman Antti Majanderin ylistävää kritiikkiä Helsingin sanomissa tuskin olisin tarttunut Kaj Korkea-ahon teokseen Paha kirja (2015 Otava, suom. Laura Beck). Korkea-aho oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija ja kirjan kansi kaikkea muuta kuin puoleensavetävä. Onneksi kirjallisuuskritiikki ei ole lehtien palstoilta vielä ihan kokonaan kadonnut, sillä sen avulla löytyi tämäkin hieno teos.

Kaj Korkea-ahon Paha kirja viettelee lukijan vaivihkaisesti mystiseen maailmaan, jossa kirjallisuudella on voima saada ihminen sekoamaan täysin. Jopa siihen pisteeseen, että ihminen riistää itseltään hengen. Näin huhutaan käyneen Leander Granlundille, joka hukuttautui mereen sen jälkeen, kun oli ensin todistanut veljensä häiden muuttumista verinäytelmäksi ja oli sitä ennen kirjoittanut Pahan kirjan: runokokoelman, jonka uskotaan vievän lukijansa suoraan helvettiin.

Vuosia myöhemmin kirjallisuustieteen lehtori Mickel Backman kauhistuu, kun eräs opiskelija alkaa kysellä kesken luennon lisätietoja Leander Granlundista. Korkea-aho vihjailee ovelasti Mickelin tietävän asiasta enemmän kuin antaa opiskelijoidensa ymmärtää. Mickelin elämä on muutenkin sotkussa, sillä avioliitto vetelee viimeisiään ja työ maistuu puulta.

Toinen tarinalinja seuraa nuoren ikiopiskelijan Calle Hollenderin elämää. Calle roikkuu yliopistolla vuodesta toiseen, muttei saa kursseja tarpeeksi suoritettua. Valmistumiseen hänellä ei näytä olevan mitään kiirettä. Calle hankkii ylimääräisiä tuloja esiintymällä  stand up -klubeilla, mutta on niin huono, ettei hänen vitseilleen kukaan naura. Itseinho saamattomuutta kohtaan kasvaa ja Callen välinpitämättömyyteen kyllästynyt tyttöystäväkin lähtee läiskimään.

Korkea-ahon Pahaa kirja on samanaikaisesti pohdiskelevan älykäs ja koukuttavan mystinen romaani. Henkilöhahmojen elämästä paljastuu pala palata salaisuuksia, jotka saavat lukijan kääntämään sivua yhä kiivaammin. Toisaalta taas on pakko pysähtyä miettimään, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Erityisessä luupissa Korkea-aholla on kirjallisuus ja sen perimmäinen tarkoitus. Sekä yliopisto- ja kustannusmaailman todellisuus, eikä kirjailija anna mairittelevaa kuvaa kummastakaan. Oman osansa saavat myös suomenruotsalaiset sisäänpäinlämpiävät kulttuuripiirit.

Korkea-ahon kirjallisia kykyjä on pakko ihailla. On ilo lukea kieltä, jossa on kaikki kohdallaan. Korkea-aho käyttää värikkäitä ja raikkaita ilmauksia ja kuljettaa juonta jouhevasti eteenpäin. Hän ei sorru ylimieliseen filosofointiin tai oppineisuutensa korostamiseen, vaikka teemat ovat juuri sellaisia, joiden kanssa vaara on suuri.

Monipuolisuutensa ja –tasoisuutensa vuoksi Korkea-aho miellyttää varmasti monenlaisia lukijoita ja Pahan kirjan jälkeen on aivan pakko tutustua Korkea-ahoon tarkemmin. Onneksi häneltä löytyy muutakin.

Tartu tähän:

1. Jos pelkkä juoni ei sinulle riitä.

2. Jos haluat jäädä koukkuun.

3. Jos inhoat kömpelöä kieltä.