tiistai 18. kesäkuuta 2013

Gillian Flynn: Kiltti tyttö


Nick ja Amy Dunne: onnellisen oloinen aviopari. Nick rosoisen komea työtön toimittaja. Amy ihmeellisen kaunis varakas vaimo. Suorastaan täydellinen. Oikea ihmetyttö! 

Pariskunnan viisivuotishääpäivä muuttaa kuitenkin kaiken. Nick saapuu kotiin ja huomaa etuoven olevan pahaenteisesti auki. Olohuone on myllätty: lasinsiruja ja kaatuneita esineitä siellä täällä sikin sokin. Ja mikä pahinta. Amya ei näkynyt. Amy oli kadonnut.

Ihmetytön katoaminen nousee heti otsikoihin ja kaikki liikenevät poliisivoimat valjastetaan selvittämään tätä merkillistä tapausta. Kuka on siepannut Amyn? Miksi? Miten? Onko Amy elossa? Kuollut? Mitä Amyn menneisyydestä tiedetään? Entä Nickin? Voiko Nick olla syyllinen?

Gillian Flynn koukuttaa lukijan kirjassaan Kiltti tyttö (WSOY 2013, suom. Terhi Kuusisto) kieroon juonikuvioon, jossa mikään ei ole sitä, miltä ensin näyttää. Juuri kun luulee tajuavansa, kaikki käännetään ympäri. Tällainen rakenne viehättää minua jännityskirjallisuudessa ja olen aina ilahtunut, jos kirjailija onnistuu huijaamaan luulemaan jotain, mikä ei sitten pidäkään paikkansa.

Tästä ilahduttavasta rakenteesta huolimatta Kiltti tyttö ei ollut aivan niin huikea lukuelämys kuin superlatiiviset ilmaukset sivuliepeissä antoivat odottaa: sietämättömän jännittävä mestariteos, hämmästyttävän syvällinen jännäri, kerta kaikkiaan fantastinen kirja. Kiltti tyttö on kyllä koukuttava, hyvin kirjoitettu ja rakennettu jännäri, joka takuulla viihdyttää, mutta jotain jäi omasta lukuelämyksestäni puuttumaan. Ehkä odotukset olivat liiankin korkealla. Kiltin tytön jälkeen huomasin olevani ennen kaikkea yhteiskunnallisen pohjoismaisen psykologisen jännityskirjallisuuden ystävä. Se on kirjallisuutta minun makuuni. Tämä voi kuitenkin olla kirja juuri sinun makuusi. Kokeile!

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea kirjan, joka takuulla koukuttaa.
2. Jos haluat kirjan, jonka parissa viihtyy viimeiselle sivulle saakka.
3. Jos etsit täydellistä lomalukemista.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön.

4 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli sellainen okei-kirja. Minullakin taisivat nousta odotukset liian korkealle, ja hiukan jouduin pettymään. Ja kun ei minua oikein yllätettykään tarinan aikana sillä tavalla, että olisin jäänyt monttu auki tuijottamaan, niin luulen, että sekin vaikutti, etten aivan hurmaantunut. Minua on vaikea yllättää. Aika vähän luen tämän kaltaisia kirjoja, mutta saatan kiinnostua, jos on luvassa psykologistakin puolta niin kuin Kiltin tytön tapauksessa. =D

    VastaaPoista
  2. En pitänyt tästä ollenkaan. Kieli oli kamalaa, henkilöhahmot liian stereotyyppisiä ja juonikuviokin ärsytti. Arvasin tapahtumat etukäteen enkä siis kokenut mitään yllätyksiä.

    VastaaPoista
  3. Minäkin petyin kirjaan, vaikka siinä oli hyviäkin juttuja. Pidin tuosta kieroudesta ja kerrontaratkaisusta, mutta hitaus ja epäuskottava loppu latistivat lukukokemusta kovasti.

    VastaaPoista
  4. Mietiskelin jälkeenpäin miksi tämä jättikin niin haljun fiiliksen jälkeenpäin ja tulin siihen tulokseen, että yksi iso ongelma tarinassa on se, ettei kehenkään henkilöhahmoon samastu. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, eikä kenellekään toivo hyvää. Loppujen lopuksi ainakin minulle oli aivan sama, kuka "voittaa" pelin ja kuka häviää.

    VastaaPoista