torstai 21. huhtikuuta 2016

Karin Erlandsson: Kuolonkielot

Tässäpä mukavan erilainen ja harvinaisen helppolukuinen jännäri. Karin Erlandssonin Kuolonkielot (2016 Kustantamo S&S, suom. Taija Mård) vie lukijan 1990-luvun alkupuoleen ja uniseen Uuteenkaarlepyyhyn, jossa ei koskaan tapahdu mitään.

Elämä Uudessakaarlepyyssä on niin tasaista, että torin laidalla asuva Lea Norrgård soittaa paikallislehden toimitukseen, kun eräänä yönä torin reunaa kaahaa auto ylinopeutta. Sellaista ei pikkukaupungissa koskaan tapahdu ja vanhan rouvan epäilykset heräävät.

Lehden uusi vastavalmistunut toimittaja, Sara Kvist, ajattelee puhelinsoiton kertovan enemmän soittajan yksinäisyydestä kuin varteenotettavasta vihjeestä. Häntä on koulussa varoitettu tällaisista soitoista.

Seuraava vihje pillit päällä pyyhältävästä ambulanssista ja poliisiautosta saa Saraan ja lehden valokuvaajaan Oskariin vauhtia ja he pääsevät rikospaikalle ensimmäisten joukossa. Poliisi ei suostu paljastamaan vielä mitään, mutta ihmisenmuotoinen painauma maassa kertoo siitä, että Uudessakaarlepyyssä on tapahtunut jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Karin Erlandssonin juoni etenee tasaisesti ja dialogivoittoisesti. Kirjaa on niin helppo lukea ja seurata, että sitä voisi suositella hyvin sellaisille lukijoille, jotka haluavat harjoitella suomen kieltä kaunokirjallisuuden avulla. Erlandssonin lause on lyhyttä ja napakkaa – siinä ei turhia jaaritella tai kuvailla.

Kaikkein paras ja inhottavin hahmo Erlandssonilla on hevostallin omistaja Robert, jonka ällöttävyys käy ilmi pikku hiljaa. Saran ja Robertin suhteeseen ei tässä kirjassa saatu vielä laitettua viimeistä pistettä ja kirjailija voisi hyvin jatkaa heidän kanssaan seuraavassa teoksessa. Vink vink.

Tartu tähän:

1. Jos pidät ihmissuhdejännäreistä.
2. Jos haluat lukea kielellisesti helpon kirjan.
3. Jos olet kyllästynyt raakaan pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen.

4 kommenttia:

  1. Kiva kun joku esittää jotakin kirjaa mikä kannattaa lukea, ehdotan tuota heti miehelleni, ei ole minun tyylinen kirja.
    Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kiva kuulla, että pidät blogistani ja liityit lukijakseni. Käyn kurkkaamassa Aurinkokujalla joku päivä :)

      Poista
  2. Ihan mielenkiinnosta, puhutaanko kirjassakin Uudestakaarlebyystä (siis b:llä), kun se kaupunki on suomeksi kirjoitettuna Uusikaarlepyy (p:llä)?

    terv. Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit,

      Hyvä huomio! Kirja on jo palautettu kirjastoon, mutta siinä ei varmasti puhuttu Uudestakaarlebyystä, vaan ihan oikein pyystä :) Kyseessä minun oma mokani. Kiitos!

      Poista