Per Petterson: Hevosvarkaat

Aina silloin tällöin mietin kirjoja, jotka ovat jättäneet minuun jäljen, tehneet lähtemättömän vaikutuksen ja yksi niistä on Per Pettersonin Hevosvarkaat (2009 Otava, suom. Katriina Huttunen). 

Olen vuosien varrella suositellut sitä vaikka kenelle, eikä yksikään ole tullut jälkeenpäin sanomaan, että olipa siinä kelvoton kirja. Jokainen on ollut yhtä häikäistynyt Pettersonin teoksesta kuin minäkin.

(Ja koska olen tyystin unohtanut kirjoittaa Hevosvarkaista täällä, teen sen nyt, sillä joulu on tulossa ja sen ehtii vielä hyvin hakea itselleen kirjastosta. Sen täydellisempää joulukirjaa saa hakea.)

Hevosvarkaat kertoo seitsemänkymppisestä Trondista, joka muuttaa lapsuutensa maisemiin vanhaan remonttia kaipaavaan taloon. Trondin vaimo on kuollut ja heidän kahdella tyttärellään on omat kiireen täyttämät elämänsä kaupungissa. Trond haluaa ympärilleen vain rauhaa ja hiljaisuutta ja ajatus erakkomaisesta elämästä luonnon keskellä tuntuu mukavalta.

Mutta sitten Trond tutustuu sattumalta naapurissa asuvaan vanhaan mieheen, joka paljastuukin tutuksi hänen lapsuudestaan. Trondin on pakko palata vielä kerran ajatuksissaan menneisyyteen: vuoteen 1948 ja traagisiin tapahtumiin, jotka hän olisi mieluusti halunnut jo unohtaa.

Petterson punoo taitavasti yhteen nämä kaksi tarinan tasoa. Hän kertoo hienovireisesti 15-vuotiaaan Trondin teini-iän tuntemuksista ja kuvailee nuoren pojan seksuaalista heräämistä poikkeuksellisen kauniisti. Yhtä taitavasti hän kertoo vanhenevan Trondin nykyelämästä rapistuvassa talossa, kun kaikki on iän takia jo vähän hankalaa ja joka paikkaa kolottaa.

Harvoin saa myöskään lukea kirjaa, jossa isän ja pojan välistä suhdetta on kuvattu näin lämpimästi. Nykykirjallisuus on täynnä piittaamattomia vanhempia ja ahdistuneita teini-ikäisiä, mutta Trondilla ja hänen isällään on hyvä suhde. Lisäksi 1940-luvun norjalaisen maaseudun ja sen työntäyteisen elämänmenon aidonoloinen kuvaus ansaitsee erityismaininnan.

Pettersonin Hevosvarkaat jättää jälkeensä ihmeellisen rauhan ja tyynen olon. Sen vuoksi se on mitä oivallisinta luettavaa joulunpyhiksi kaikille niille, jotka etsivät kirjallisuudesta syvempää sanomaa ja lämminhenkistä viisautta.

Tartu tähän:

1. Jos pidät hitaista tarinoista.

2. Jos nautit kauniista kielestä.

3. Jos etsit kirjallisuudesta syvyyttä.