perjantai 7. maaliskuuta 2014

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema


Nelly on sisaruksista nuorempi. Kaksitoistavuotias outolintu, joka puhuu vanhahtavaa kirjakieltä, fanittaa liiallisuuksiin saakka Harry Potteria, soittaa virtuoosimaisesti viulua ja sanoo totisena ääneen kaiken, mitä ajattelee.

Isosisko Marnie on toista maata. Hän kuuluu koulun koviksiin, polttaa röökiä, ryyppää, pössyttelee ja paneskelee naimisissa olevan jäätelöautoyrittäjä Mickin kanssa, joka diilaa autostaan vähän muutakin kuin vanilijapalloja. 

Marnie on tottunut pärjäämään. Viisivuotiaana hän vaihtoi kätevästi pikkusisarensa vaipat ja hoiti seitsemänvuotiaana kodin ruokaostokset. Vanhemmat huitelivat ties missä tai olivat kotona ollessaan niin pöllyssä, ettei Marniella ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ohjat omiin käsiinsä. Nellystä ei olisi huolehtinut kukaan, jos Marnieta ei olisi ollut.

Sisarusten elämässä tapahtuu käänne, kun isä Gene löytyy sängystä tukehtuneena ja äiti Izzy hirttää itsensä pihavajassa. Tytöt hautaavat vanhempiensa ruumiit puutarhaan, sillä muuten heidät takuulla erotettaisiin toisistaan ja passitettaisiin lastenkoteihin. Sitä ei kumpikaan sisaruksista halua.

Lisa O’Donnellin Mehiläisten kuolema (2013 Moreeni, suom. Seppo Raudaskoski) on koukuttava tarina Marniesta ja Nellystä ja heidän yhteisestä salaisuudestaan, joka uhkaa koko ajan paljastua. Naapurissa asuva Lennie tarkkailee tyttöjä ja miettii, mihin vanhemmat ovat häipyneet näin pitkäksi aikaa. Rehtori vaatii vanhempia paikalle, kun Nelly jää kiinni lintsaamisesta. Velkojat rymistelevät ovella. Valheen verkko kiristyy ja jännitys tiivistyy.

O’Donnell kuljettaa tarinaansa kolmen eri kertojan äänellä: Marnien, Nellyn ja naapurin Lennien. Tarina saa syvyyttä, kun sama tilanne näytetään kolmesta eri näkökulmasta, eikä yhden totuus olekaan toisen totuus. Salaisuuksia näyttää olevan vähän muillakin. Lukija jännittää yhdessä tyttöjen kanssa ja toivoo tälle karuissa oloissa kasvaneelle kaksikolle vain parasta.

Huom! Jos pidit Ian McEwanin Sementtipuutarhasta, pidät takuulla tästäkin.

Tartu tähän:

1. Jos nautit hyvästä ihmiskuvauksesta.
2. Jos haluat jännitystä, muttet pidä vauhdikkaista poliisijännäreistä.
3. Jos haluat lukea todentuntuisen tarinan huono-osaisuudesta.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli kuvaus teini-ikäisistä lapsista, jotka yrittivät selviytyä sekopäisten vanhempien lapsina. Näinkin voi käydä, kun viina ja huumeet tulevat kuvioihin mukaan.
    Kirja on ihmeen humoristinen, vaikka tarina on tragikoominen. Tytöillä on sisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnehdintasi on osuva: kirja oli tosiaan traagisuudestaan huolimatta humoristinen ja kepeäkin, vaikka asiat, joita tytöille tapahtui olivat kaukana hauskuudesta. Varsinkin Marnien jutustelu sai monta kertaa hymyn huulille. Kirja sopii mielestäni hyvin sellaisille lukijoille, jotka eivät kestä liian realistisia kuvauksia narkkariperheistä.

      Poista
  2. Minä ostin tämän juuri tänään kirpparilta parilla eurolla! Nyt en malta odottaa, että pääsen lukemaan, niin hyviä arvioita tästä löytyy :)

    VastaaPoista
  3. Luin juuri tämän kirjan ja tykkäsin mielettömästi. Bloggauksesi luettuani laitoin myöskin Sementtipuutarhan lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kiinnostuit myös Sementtipuutarhasta. Se on ahdistavuudessaan yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.

      Poista