Piha
ja Poussa käsittelevät kirjassaan (Talentum 2012) niin kutsutun Y-sukupolven (asiantuntijasta riippuen n.
1978-1998 syntyneet) ajatuksia palkitsevasta työstä. Tämä sukupolvi ei enää
suostu tekemään työtä niska limassa vuodesta toiseen huonosti johdetussa
työpaikassa, vaan vaihtavat hyvin nopeasti parempaan.
Sukupolvi Y haluaa tehdä työtä yhdessä samanhenkisten innostuneiden ihmisten kanssa. Se haluaa hallita työtään ja työnsä määrää itse; se haluaa, että työllä on oikeasti merkitystä ja on erityisen perso palautteelle. Se on valmis uhraamaan työlle aikaa ja energiaa, muttei halua uhrata työlle koko elämäänsä. Se ei halua palaa loppuun. Se ei halua kyynistyä ja menettää kykyään innostua. Ennen kaikkea se haluaa, että töissä(kin) on kivaa!
Sukupolvi Y haluaa tehdä työtä yhdessä samanhenkisten innostuneiden ihmisten kanssa. Se haluaa hallita työtään ja työnsä määrää itse; se haluaa, että työllä on oikeasti merkitystä ja on erityisen perso palautteelle. Se on valmis uhraamaan työlle aikaa ja energiaa, muttei halua uhrata työlle koko elämäänsä. Se ei halua palaa loppuun. Se ei halua kyynistyä ja menettää kykyään innostua. Ennen kaikkea se haluaa, että töissä(kin) on kivaa!
Kiittämätöntä, jupisevat jotkut suurten ikäluokkien edustajista. Emme me sotien jälkeen
tätä Suomea siksi rakentaneet, että sitä saisi töissä naureskella. Eikä siitä
mitään kuulkaa tule, jos töihin mennään viihtymään ja hauskaa pitämään. Jää
pian ne itse työt tekemättä. Töitä tehdään naama peruslukemilla, eikä se
varsinkaan vaihtamalla siitä mihinkään parane. (Nämä esimerkit ovat poimintoja keskusteluista, joita olen itse ollut todistamassa.)
Koska
ihminen viettää elämästään suuren osan työpaikallaan, ei vaatimus siitä, että
töissäkin saisi olla kivaa, voi olla liikaa. Voisivatko työt sujua itse asiassa paremmin, jos sinne olisi aamuisin mukava mennä? Eikö työelämän parantaminen mukavampaan ja mielekkäämpään suuntaan ole meidän kaikkien sukupolvien etu? Vai emmekö me tyytymättömät
edellisten sukupolvien edustajat vain halua, että seuraava sukupolvi saisi
nauttia kivasta työpaikasta ja merkityksellisestä työstä, kun emme mekään ole
saaneet. Minä olen X-sukupolven edustajana iloinen siitä, että Y-sukupolvi
uskaltaa nostaa kissan pöydälle. Että kaikki ei kelpaa, eikä vetele!
Tartu
tähän:
1.
Jos sinusta tuntuu siltä, ettet
ymmärrä nuoria työtovereitasi.
2.
Jos olet tyytymätön työhösi, organisaatioosi tai pomoosi ja haluat saada potkua
muutokseen!
3.
Jos haluat ravistella omia luutuneita käsityksiäsi työelämästä.
Olen työnjohtaja ja siivoojaa. Mielestäni nykynuorilla pitäisi mieluiten olla 2-5 tuntia työtä pari kertaa viikossa, mutta palkka tulisi maksaa 8 tunnilta viideltä päivältä.
VastaaPoistaNuoret aikuiset haluavat, että heitä kohdellaan kuin aikuisia, ja näin tehdessä ei asia olekaan hyvä.
Kyllä työpaikalla hauskaa saa olla ja pitääkin. Tosin näyttää siltä, että työkavereiden kanssa vitsailu tms. on vaihtunut kännykän kanssa näpräilyyn kavereiden kanssa. No, tapa se on sekin viettää huoahdushetki.
Enemmän olen huolissani nuorten henkisestä selkärangasta itse työssä ja sen suorittamiseen.
Hei,
VastaaPoistaPahoitteluni, kun huomasin kommenttisi vasta nyt. Teet hyviä huomioita. Nuoret vaativat työltä enemmän kuin edelliset sukupolvet ja välillä heidän odotuksensa ovat varmasti epärealistisia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että myös työelämässä on paljon parannettavaa, jotta me kaikki viihtyisimme siellä paremmin. Kun töissä viihtyy, myös hommat hoituu. Tsemppiä esimiestehtäviin!