Peter Fröberg Idling: Laulu nousevalle myrskylle

Peter Fröberg Idlingin kirja Laulu nousevalle myrskylle (2013 Teos, suom. Marja Kyrö) on kertomus kambodzalaisen opettajan Saloth Sarin nuoruudesta kahdessa poliittisessa roolissa. Virallisesti Sar toimii oppositiopuolueessa sihteerinä, mutta samaan aikaan hän suunnittelee salaisten tovereittensa kanssa kommunistista vallankumousta. Myöhemmin maailma tulee tuntemaan miehen nimellä Pol Pot. Hirmuhallitsija Pol Pot.

Saloth Sar ajoi kommunistitovereineen maalleen täydellistä maatalouteen perustuvaa tasa-arvoista yhteiskuntaa. ”Jälleen on otettu askel kohti oikeudenmukaisuutta. Monta on ottamatta, mutta jokainen otettu vähentää ottamattomien määrää. --- Muutos on mahdollinen, sitä todistaa historian kulku. Resurssit ovat suuret, ja jos ne jaetaan paremmin, kenenkään ei tarvitse mennä nukkumaan nälkäisenä. Kaikki oppivat lukemaan, kunhan joku vain opettaa heitä. Kaikki kuuluu meille kaikille.”

Fröberg Idling näyttää lukijalle kirjassaan, kuinka kaikki kenties kävi. Kuinka vallankumousta suunniteltiin ja kulisseissa vehkeiltiin. Kuinka osattiin vedellä oikeista naruista. Toisaalta hän näyttää myös kuinka sattumanvaraista kaikki ehkä lopulta oli. Kuinka kohtalo astui monta kertaa peliin ja käänsi suuntaa. Kuinka vaakakupissa painoivat vankkumattoman ideologian lisäksi ystävyys, avunanto ja rakkaus. Suurin niistä ehkä Saloth Sarillekin rakkaus.

Fröberg Idlingin kirja on runollinen tarina Kambodzan menneisyydestä ennen niitä kauhistuttavimpia vaiheita. Kirjailija käyttää kieltä ja sen nyansseja taidokkaasti ja maalaa lukijan silmien eteen reunoiltaan utuisen akvarellimaalauksen. Selkeää realistista kerrontaa odottava lukija takuulla pettyy. Fröberg Idlingin kirja ei ole juoniromaani, vaan ennemminkin taiteellinen tunnelmaromaani. Sitä ei voi hotkia. Se täytyy nauttia pieninä suupaloina.

Huom! Kambodzan historian jonkinasteinen tunteminen helpottaa pääsemään henkilöitä vilisevään tarinaan sisälle.

Tartu tähän:

1. Jos pidät inhoat yksinkertaisia viihteellisiä juoniromaaneja.

2. Jos historia kiinnostaa sinua.

3. Jos sinulla on aikaa keskittyä lukemaasi.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

Kim Echlin: Kadonneet

Kim Echlinin kirja Kadonneet (Tammi 2009, suom. Sirkka Aulanko) alkaa sitaatilla: ”Kerro siitä”. Näin on kehottanut Vann Nath, yksi niistä seitsemästä, jotka selvisivät hengissä punakhmerien ylläpitämältä salaiselta kidutusleiriltä. Tällä samalla leirillä yli 14 000 miestä, naista ja lasta kidutettiin kuoliaiksi 1970-luvun lopulla. Eikä tämä leiri suinkaan ollut ainoa.

Sitaatti on hieno johdatus tähän Kim Echlinin upeaan tarinaan ja siihen järkyttävään todellisuuteen, jonka kambodzalaiset joutuivat kokemaan vain muutama vuosikymmen sitten. Kerro siitä, kehottaa Vann Nath, ja onneksi Echlin kertoo.

Tarina alkaa hyvin kevyenä rakkaustarinana toiselta puolelta maapalloa Kanadasta. Nuori 16- vuotias Anne rakastuu Serey’hin, joka on paennut Kanadaan punakhmerien hallintoa. Nuoret hengailevat klubeilla ja viettävät huoletonta elämää ystäviensä kanssa. Kun Kambodzan rajat avautuvat, Serey lähtee selvittämään, mitä hänen perheelleen on hirmuhallinnon aikana tapahtunut, eikä Anne kuule hänestä enää mitään. Kuluu kymmenen vuotta, mutta Anne ei pysty unohtamaan. Hän haluaa tietää, mitä Serey’lle on tapahtunut ja lähtee matkaan.

Kambodzassa Anne kuulee kadunmiehiltä kammottavia tarinoita hirmuhallinnon ajalta ja kontrasti alun kepeyteen on hätkähdyttävä, kauhistuttava. Vaikka Echlin ei missään määrin mässäile kauheuksilla, lukija järkyttyy silti. Ihmisen pahuus toista ihmistä kohtaan on täysin käsittämätöntä. 

Kadonneet on vaikuttava tarina toisaalta periksi antamattomasta rakkaudesta ja toisaalta ihmisten äärimmäisestä pahuudesta. Tällaisia historiallisia hirmutekoja ei saa unohtaa. Niistä pitää puhua. Tehdä niin kuin Vann Nath kehottaa: kertoa siitä.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea syvällisen ja ajatuksia herättävän tarinan.

2. Jos inhoat kevyttä hömppää.

3. Jos et halua sulkea silmiäsi.

Huom! Tarina voi järkyttää herkimpiä lukijoita.