Anneli
Kannon Veriruusut (Gummerus 2008) on yksi parhaista kirjoista, joita olen
koskaan lukenut ja siksi haluan nostaa sen esiin myös täällä blogissani. Haluan
ylipäätään kirjoittaa teille muistakin kuin uutuuksista – niistä kun puhutaan
muutenkin ja vähän vanhemmat kirjat vaipuvat niin kovin nopeasti unholaan. Se
on sääli. Onneksi kirjastojen hyllyt ovat (vielä toistaiseksi) pullollaan näitä
loistavia, koskettavia ja suuria tarinoita. Parhaassa tapauksessa tämäkin helmi
odottaa siellä juuri nyt juuri sinua.
Kannon
kirjan tapahtumat sijoittuvat suurelta osin vanhaan kotikaupunkiini
Tampereelle, mutta Veriruusut on loistava kirja myös muista syistä:
1.
Veriruusuissa vuoden 1918 sotaa katsotaan naisten näkökulmasta. Suomen sodista
kertovat kirjat ovat useimmiten miesten kirjoittamia ja naiset ovat niissä
merkityksettömiä sivuhenkilöitä. Veriruusuissa naiset ovat keskiössä. He ovat
itsenäisiä toimijoita, jotka ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä ja tekevät itse
omat ratkaisunsa. Naisena tykkään lukea kirjoja, joissa naiset eivät ole
tahdottomia lapatossuja sivurooleissa.
2.
Toiseksi Veriruusut on sydäntä riipaiseva ja koskettava tarina. Se kertoo
kolmesta nuoresta naisesta, jotka värvätään punakaartiin ja joiden kohtalot
kirjan lopussa kietoutuvat yhteen. Harvan kirjan viimeisellä sivulla olen
pillittänyt niin paljon kuin Veriruusujen tapauksessa.
3.
Kolmanneksi Veriruusuissa käytetään rikasta ja humoristista murretta ja sen
ansiosta kirjaa lukiessa hymyilyttää vähän väliä. Hauska ja letkeä murre
keventää muuten tätä niin synkkää ja traagista tarinaa. Minun mielestäni
lukuelämys on täydempi silloin kun nauru sekoittuu itkuun. Se vaatii taitoa ja
siinä(kin) Kanto onnistuu.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea koskettavan tarinan itsenäisistä naisista sodan jaloissa.
2.
Jos haluat lukea tarinan, joka voisi olla totta.
3.
Jos pidät historiallisista kirjoista.
Tämä oli kyllä hyvä kirja, jota en olisi varmaan ikinä lukenut ilman esittelyäsi. Kiitos. Onneksi satoi, niin saattoi käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan.
VastaaPoistaKiva kun pidit kirjasta ja löysit sen juuri blogini kautta! Mielestäni tämä sai aikanaan aivan liian vähän huomiota osakseen. Veriruusut on edelleen yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.
PoistaOlen aivan samaa mieltä, en olisi tarttunut tähän ilman työkaverini suositusta. Eniten riipaisi se syvä viha ja miten nuoria hameryssät olivat, omien murrosikäisten poikieni ikäisiä... todella hyvä kirjoittaja tämä Anneli Kanto! Tunnen hänen nuortenkirjansa paremmin kuin tämän, kiitos vinkistä sinullekin.
PoistaOlet oikeassa. Veriruusuissa riipaisee eniten se, kuinka nuoria ja lapsellisia kaartilaistytöt olivat ja kuinka karmealla tavalla monen elämä päättyi. Hienoa, että Kanto onnistui antamaan sinullekin hienon lukuelämyksen.
PoistaJuuri suljin tämän kirjan, ja heti oli hyökättävä koneelle katsomaan, mitä mieltä muut ovat olleet - löysinkin sitten tämän blogin. :) Olipa vaikuttava kirja. En pysty kasaamaan ajatuksiani ja sanomaan mitään järkevää, olen vielä liikaa tarinassa sisällä, mutta taidokkaasti kirjoitettu ja koskettava (en ollutkaan aikoihin kirja kädessä kyynelehtinyt). Tiesin aiheesta etukäteen hyvin vähän, nyt haluan tietää lisää, ja varmasti tämä pyörii mielessä vielä pitkään.
VastaaPoistaTämä oli myös minulle tajunnan räjäyttävä lukukokemus ja edelleen yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Hienoa, että sinäkin olet löytänyt tämän upean ja jo vähän unohdetun helmen! Historioitsija Tuomas Hoppu on kirjoittanut hyviä tietokirjoja punaisten naiskaartista - tartu niihin, jos haluat tietää lisää :)
PoistaSuosittelen: Varpu Anttonen Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918 (pro gradu -tutkielma Tampereen yliopistolle v. 2009). Löytyy netistä
PoistaKiitos vinkistä!
PoistaSamaa Mieleä. Minä olen aina moittinut ihmisiä, että ne sekoittavat romaanin ja dokumentin. Tämä kuitenkin vastaa aika tarkkaan sitä, mikä minun oma kuvani näistä tapahtumista on. Omia sukulaisia oli kolonnassa, joka antautui Hollolassa Vesalassa.
VastaaPoista