Rikoksia,
jengejä ja väkivaltaa. Huumeita, lääkkeitä ja riippuvuuksia. Pelkoa, vihaa ja
toivottomuutta. Ylpeyttä, veljeyttä ja velvollisuutta. Anders Roslund ja Börge
Hellström näyttävät lukijalle uudessa kirjassaan Kaksi soturia (WSOY 2013) Ruotsin
toiset kasvot – sen pimeämmän puolen. Nyt ei lauleskella yhteislauluja
Skanssenilla, ei skoolailla maljoja keltaisen puuhuvilan vehreässä puutarhassa
eikä diskuteerata sivistyneesti, rennosti ja ruskettuneesti. Sen sijaan
sukelletaan nuorten rikoksentekijöiden armottomaan maailmaan, jossa veljeä ei
petetä ja uskollisuus on hyveistä suurin.
Kaksi
soturia kertoo tarinan kahdesta nuoresta pojasta, Leonista ja Gabrielista,
jotka vannovat toisillensa uskollisuutta ja kunnioitusta. Tämä tiivis
parivaljakko johtaa rautaisella oteellaan Råbyn pahamaineisen lähiön
nuorisojengiä, organisoi huumekauppaa ja rajua kaaokseen pyrkivää ilkivaltaa.
Heidän kokoamansa nuorten uskollisten sotureiden joukko on valmis vaikka
kuolemaan uuden perheensä vuoksi, sillä heillä ei ole ketään muutakaan kenen
puolesta elää. Kaikki muuttuu, kun Gabriel löytää Wandan ja samalla elämälleen
uuden tarkoituksen, eikä mikään voi olla enää niin kuin ennen.
Roslundin
ja Hellströmin uusin jännitysromaani on väkevä kuvaus peritystä
huono-osaisuudesta, epätoivosta ja vihasta sekä siitä, mihin se kaikki voi
pahimmillaan johtaa. Väkivallan ja rikollisuuden kierteen voi katkaista vain
toivo paremmasta huomisesta. Mutta mistä toivon voi löytää, kun ympärillä on
vain toivottomuutta?
Väkivaltaisuutensa vuoksi Kaksi soturia ei nouse
kirjailijakaksikon parhaiden joukkoon omalla listallani. Edward Finniganin hyvitys
(WSOY 2008) ja Kolme sekuntia (WSOY 2011) ovat tehneet suuremman vaikutuksen.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat sukeltaa alamaailman ytimeen.
2.
Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisista poliisiromaaneista.
3.
Jos et kavahda väkivaltaa ja verisiä yksityiskohtia.
Huom! Kaksi soturia on paksu ja yksityiskohtainen, joten sen lukemiseen pitää varata aikaa.
Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstini sisältöön.
Tuohon perittyyn huono-osaisuuteen olen muissakin ruotsalaisissa teoksissa törmännyt. Tämä kirjailijakaksikko oli minulle uusi tuttavuus. Jäin miettimään, mitenköhän kirjoittaminen sujuu kun on kaksi...
VastaaPoistaKyllä kirjoittaminen näyttäisi näiltä herroilta ainakin sujuvan. Tässä uusimmassa olisi ollut jonkin verran karsimisen varaa ja ehkä aihe oli tällä kertaa sellainen, ettei se saanut minua mukaansa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - vaikkapa jotain heidän vanhempaa teostaan.
PoistaMinusta tämä taas ehdottomasti oli kasikon paras kirja, luin sen kokonaan yhdeltä istumalta kun en vaan voinut lopettaa! Ja kirja sai todella miettimään että miten nämä ongelmat edes pystyy ratkaisemaan. Myös erittäin ajankohtainen tällä hetkellä kun Tukholman lähiöissä mellakoidaan. Tämän kirjan luettuaan ei ollenkaan ihmettele sitä.
VastaaPoistaHei,
PoistaKirja on todellakin ajankohtainen juuri nyt ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tämän kirjan luettuaan ymmärtää vähän paremmin miksi.
Kiva kuulla sekin, jos tämä kirja oli parasta Roslund & Hellströmiä sinun makuusi! Näin se onneksi menee kirjojenkin kohdalla: toinen tykkää ja toinen ei :) Yksimielisyys kun ei herätä koskaan kunnon keskustelua.
Luen parhaillaan Kahta soturia. Olen aiemmin lukenut heiltä Peto -kirjan. Ruotsin väkivaltainen tulevaisuus on kyllä synkkä, jos puoletkin kirjasta on edes sinne päin totuutta, kuten ilmeisestikin on. Väkivaltaa ei pääse enää pumpuliunelmiin karkuun. Se on kirjassa hyvin voimakkaasti läsnä. Tanskan ja Ruotsin lähiöissähän on monissa jo väkivaltainen sotatilanne päällä, kuten kirja kuvaa. Toivottavasti ikinä ei tarvitse todeta, että " myös meillä " .
VastaaPoistaJälleen yksi hyvä ruotsalainen yhteiskunnallisia epäkohtia käsittelevä rikosromaani. Suosittelen hyvän kirjallisuuden ystäville.
Tätä aihetta käsittelevien kirjojen määräkin jo kertoo siitä, että ongelma on naapurissamme iso.
PoistaMinun yöpöydälläni odottaa seuraavaksi Eija Hetekivi Olssonin Tämä ei ole lasten maa, jossa käsitellään suomalaistaustaisten maahanmuuttajien ongelmia tällä kertaa Göteborgissa ja ilman dekkarikehystä. Odotan kirjalta paljon - niin valtavasti sitä ovat kaikki kehuneet!