sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Anders Roslund & Börge Hellström: Kaksi soturia


Rikoksia, jengejä ja väkivaltaa. Huumeita, lääkkeitä ja riippuvuuksia. Pelkoa, vihaa ja toivottomuutta. Ylpeyttä, veljeyttä ja velvollisuutta. Anders Roslund ja Börge Hellström näyttävät lukijalle uudessa kirjassaan Kaksi soturia (WSOY 2013) Ruotsin toiset kasvot – sen pimeämmän puolen. Nyt ei lauleskella yhteislauluja Skanssenilla, ei skoolailla maljoja keltaisen puuhuvilan vehreässä puutarhassa eikä diskuteerata sivistyneesti, rennosti ja ruskettuneesti. Sen sijaan sukelletaan nuorten rikoksentekijöiden armottomaan maailmaan, jossa veljeä ei petetä ja uskollisuus on hyveistä suurin.

Kaksi soturia kertoo tarinan kahdesta nuoresta pojasta, Leonista ja Gabrielista, jotka vannovat toisillensa uskollisuutta ja kunnioitusta. Tämä tiivis parivaljakko johtaa rautaisella oteellaan Råbyn pahamaineisen lähiön nuorisojengiä, organisoi huumekauppaa ja rajua kaaokseen pyrkivää ilkivaltaa. Heidän kokoamansa nuorten uskollisten sotureiden joukko on valmis vaikka kuolemaan uuden perheensä vuoksi, sillä heillä ei ole ketään muutakaan kenen puolesta elää. Kaikki muuttuu, kun Gabriel löytää Wandan ja samalla elämälleen uuden tarkoituksen, eikä mikään voi olla enää niin kuin ennen.

Roslundin ja Hellströmin uusin jännitysromaani on väkevä kuvaus peritystä huono-osaisuudesta, epätoivosta ja vihasta sekä siitä, mihin se kaikki voi pahimmillaan johtaa. Väkivallan ja rikollisuuden kierteen voi katkaista vain toivo paremmasta huomisesta. Mutta mistä toivon voi löytää, kun ympärillä on vain toivottomuutta?

Väkivaltaisuutensa vuoksi Kaksi soturia ei nouse kirjailijakaksikon parhaiden joukkoon omalla listallani. Edward Finniganin hyvitys (WSOY 2008) ja Kolme sekuntia (WSOY 2011) ovat tehneet suuremman vaikutuksen. 

Tartu tähän:

1. Jos haluat sukeltaa alamaailman ytimeen.
2. Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisista poliisiromaaneista.
3. Jos et kavahda väkivaltaa ja verisiä yksityiskohtia.

Huom! Kaksi soturia on paksu ja yksityiskohtainen, joten sen lukemiseen pitää varata aikaa.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstini sisältöön.

6 kommenttia:

  1. Tuohon perittyyn huono-osaisuuteen olen muissakin ruotsalaisissa teoksissa törmännyt. Tämä kirjailijakaksikko oli minulle uusi tuttavuus. Jäin miettimään, mitenköhän kirjoittaminen sujuu kun on kaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirjoittaminen näyttäisi näiltä herroilta ainakin sujuvan. Tässä uusimmassa olisi ollut jonkin verran karsimisen varaa ja ehkä aihe oli tällä kertaa sellainen, ettei se saanut minua mukaansa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan - vaikkapa jotain heidän vanhempaa teostaan.

      Poista
  2. Minusta tämä taas ehdottomasti oli kasikon paras kirja, luin sen kokonaan yhdeltä istumalta kun en vaan voinut lopettaa! Ja kirja sai todella miettimään että miten nämä ongelmat edes pystyy ratkaisemaan. Myös erittäin ajankohtainen tällä hetkellä kun Tukholman lähiöissä mellakoidaan. Tämän kirjan luettuaan ei ollenkaan ihmettele sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kirja on todellakin ajankohtainen juuri nyt ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tämän kirjan luettuaan ymmärtää vähän paremmin miksi.

      Kiva kuulla sekin, jos tämä kirja oli parasta Roslund & Hellströmiä sinun makuusi! Näin se onneksi menee kirjojenkin kohdalla: toinen tykkää ja toinen ei :) Yksimielisyys kun ei herätä koskaan kunnon keskustelua.

      Poista
  3. Luen parhaillaan Kahta soturia. Olen aiemmin lukenut heiltä Peto -kirjan. Ruotsin väkivaltainen tulevaisuus on kyllä synkkä, jos puoletkin kirjasta on edes sinne päin totuutta, kuten ilmeisestikin on. Väkivaltaa ei pääse enää pumpuliunelmiin karkuun. Se on kirjassa hyvin voimakkaasti läsnä. Tanskan ja Ruotsin lähiöissähän on monissa jo väkivaltainen sotatilanne päällä, kuten kirja kuvaa. Toivottavasti ikinä ei tarvitse todeta, että " myös meillä " .

    Jälleen yksi hyvä ruotsalainen yhteiskunnallisia epäkohtia käsittelevä rikosromaani. Suosittelen hyvän kirjallisuuden ystäville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä aihetta käsittelevien kirjojen määräkin jo kertoo siitä, että ongelma on naapurissamme iso.

      Minun yöpöydälläni odottaa seuraavaksi Eija Hetekivi Olssonin Tämä ei ole lasten maa, jossa käsitellään suomalaistaustaisten maahanmuuttajien ongelmia tällä kertaa Göteborgissa ja ilman dekkarikehystä. Odotan kirjalta paljon - niin valtavasti sitä ovat kaikki kehuneet!

      Poista