Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin

Tätä nykyä lapselleni on luettava joka ikinen ilta Jon Klassenin kirja Haluan hattuni takaisin (WSOY 2013). Mikään muu ei kelpaa. Toki voimme lukea jotain muutakin, mutta Hattu-kirja on aina luettava sen lisäksi. Eikä siinä mitään, Klassenin kirja on hauska ja harvinaisen oivaltava pieni tarina eläimestä, joka kadottaa hattunsa.

Kirjan suurin ansio on nimenomaan siinä, että pääosassa on oivaltava tarina, ei kuvitus. Välillä kuvakirjoja lukiessa kun tulee sellainen olo, että asia on nykyään useimmiten päinvastoin. Joissain kirjoissa kuvat suorastaan vyöryvät lukijan silmille ja niihin on piilotettu niin paljon kaikenlaisia pieniä kikkailevia vihjeitä, että varsinainen tarina hukkuu niiden alle.

Klassenin kirja on ilahduttava poikkeus. Siinä värit ovat hillittyjä ja harmonisia ja kuvat paikalleen pysähtyneitä ja pelkistettyjä. Tekijä vangitsee lapsen huomion ennen kaikkea tarinan avulla ja voin todeta sen toimivan hyvin. Nykymaailman visuaaliseen ilotulitukseen tottunut lapsi jaksaa kyllä kiinnostua rauhallisemmastakin kuvituksesta. Voisiko jopa ajatella niin, että kaiken tämän valtavan kuvavirran keskellä tällaisia Klassenin teoksen kaltaisia rauhallisia kirjoja nimenomaan tarvitaan?

Lapsilukijan (6 vuotta) kommentit:

Mikä kirjassa oli kivaa?

”Se oli kivaa, kun se ei huomannut, että hattu oli sen jäniksen päässä. Sekin oli kivaa, kun se lähti juoksemaan sen pupun perään.”

Oliko kirjassa jotain huonoa?

”Jänis varasti sen hatun! Ei saa varastella mitään.”

Mitä pidit kirjan kuvista?

”Ne oli vähän vanhanaikaiset. Sillain kivalla tavalla.”

Mikä oli kirjan paras kohta?

”Se kun se yksi ihme olio ei tiennyt, mikä on hattu! Olikohan se muuten joku kärppä?”

Tartu tähän:

1. Jos haluat tarjota lapsellesi oivalluksen ilon.

2. Jos haluat lukea lapsellesi rauhallisen pienen tarinan.

3. Jos haluat kääriä lapselle lelun sijasta pakettiin lahjan, josta on iloa pitkään.