Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Tässä se on: täydellinen lukuromaani jouluksi (ja kevääksi, kesäksi, syksyksi)! Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala (Tammi 2012) on ehdottomasti yksi nautittavimmista kirjoista, joita olen tänä vuonna lukenut. Se on niin hyvä, että sen haluaisi ahmia heti uudestaan.

Kani nimeltä jumala on viihdyttävä, hauska ja herkullinen tarina Eleanorista ja tämän perheestä, parhaasta ystävästä Jenny Pennystä sekä liudasta muita erikoisia ja vähän vinksahtaineita henkilöitä. Vaikka kirjassa tapahtuu välillä kauheitakin, sitä lukee siitä huolimatta koko ajan hymy huulilla, sillä lukijalle vakuutetaan vaivihkaa alusta saakka, että hyvin tässä tulee vielä käymään – usko pois.

Kirjan moneen suuntaan aaltoilevat tapahtumat ja hassun omituiset henkilöt tuovat mieleeni kaksi kirjailijaa. Kani nimeltä jumala muistuttaa selvästi John Irvingin varhaistuotantoa ja mieleeni nousevat esimerkiksi Kaikki isäni hotellit ja Ystäväni Owen Meany. Kirja muistuttaa myös vuonna 1997 ilmestytyttä Arundhati Royn Joutavuuksien jumalaa, sillä muistan lukuelämyksen olleen silloin samoista syistä hurmoksellinen.

Kani nimeltä jumala täyttää mielestäni kaikki loistavan lukuromaanin kriteerit. Siinä on ennalta arvaamaton juoni, joka päättyy lopulta onnellisesti. (Positiivinen pohjavire kuuluu minusta hyvään lukuromaaniin.) Henkilöt ovat kokonaisia ja samaistuttavia hyvine ja huonoine ominaisuuksineen. Hyvä lukuromaani on kielellisesti taidokas, muttei missään nimessä kielellä kikkaileva. Se kestää aikaa ja monta lukukertaa. Kani nimeltä jumala on kaikkea tätä!

Tartu tähän:

1. Jos haluat viihtyä!

2. Jos pidät John Irvingin kirjoista.

3. Jos luulet, että kaikki viihteellinen kirjallisuus on huonosti kirjoitettua ja imelällä siirapilla kuorrutettua.