Philip Kerr: Liekit Berliinissä

Philip Kerrin kirja Liekit Berliinissä (Atena, 2012) on Berlin noir –jännityskirjatrilogian aloitusosa, jonka tapahtumat sijoittuvat jännityskirjallisuuden valtavirrasta poiketen virkistävästi menneisyyteen 1930-luvulle. Kirjoittajaa tituleerataan sivuliepeessä itsensä Raymond Chandlerin manttelinperijäksi ja onhan näiden kahden tuotannossa toki yhtäläisyyksiä: päähenkilöt yksinäisiä susia taistelemassa oikeuden ja ennen kaikkea totuuden puolesta, nasevan hauskaa dialogia, miehistä korskahtelua uhkeiden punahuulisten naisten edessä ja testosteronin hajuista uhittelua äijäseurassa. Liekit Berliinissä on hyvin miehinen kirja.

Kirjassa eletään vuotta 1936 ja päähenkilönä seikkailee entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä Bernhard Gunther. Hän saa selvitettäväkseen teollisuuspampun tyttären kadonneiden timanttikäätyjen arvoituksen ja huomaa pian selvittävänsä toistakin rikosta ja saattaa tietenkin myös itsensä hengenvaaraan. Hän ei kumartele vallanpitäjien suuntaan ja laukoo humoristisia huomioita milloin Goebbelsin kampurajalasta milloin Göringin  läskimahasta. Naissukupuolen edustajia Gunther arvioi lähinnä ulkonäön perusteella eikä aina niin kovin imartelevasti: ”Mikään ei ole minusta tyrmistyttävämpää kuin viettää ilta ruman naisen kanssa, paitsi olla saman ruman naisen seurassa vielä aamullakin.” 

Ronskin humoristinen Liekit Berliinissä on tervetullut lisä jännityskirjagenreen, jota nykyaikaan sijoittuvat totiset poliisiromaanit dominoivat.

Huom! Kirjassa on niin paljon henkilöitä, että se on luettava melkein kerralla loppuun. Muuten putoaa kärryiltä.

Tartu tähän:

1. Jos pidät äijäilystä.

2. Jos haluat lukea hauskan kirjan Natsi-Saksan ajoilta.

3. Jos olet kyllästynyt pohjoismaiseen jännityskirjallisuuteen.