Robert Åsbacka: Keräilijä

Miksi ihmeessä en ole lukenut Robert Åsbackan kirjoja aiemmin? Tähän uusimpaankin (Schildts & Söderströms 2012) tartuin kirjaston uutuushyllyllä jostain kumman syystä vältellen ja epäröiden, mutta tartuin kuitenkin. Ja onneksi tartuin, sillä jäin Keräilijään  koukkuun ensimmäisiltä sivuilta lähtien.   (Olen kehunut Keräilijää lyhyesti jo aiemmin antaessani lukuneuvoja pukinkonttiin.)

Keräilijässä Åsbacka punoo tyylikkään eleettömästi painostavan tarinan nuoren Tomin elämästä ruotsalaisessa pikkukaupungissa 1970-luvulla. Painostavuus tarinaan syntyy pelon ilmapiiristä, jossa Tom joutuu elämään, koska on suututtanut kaksi itseään isompaa veljestä, jotka janoavat kostoa.

”Aikuiset luulivat, että riitelimme, jotkut että nahistelimme. Me itse tiesimme että olimme sodassa. Joka ainoa päivä, ympäri vuoden.”

Oudon ahdistavaa tunnelmaa lisäävät autenttiset poliisiraportit ja oikeudenkäyntipöytäkirjat, joissa selostetaan Tomin naapurin tekemää raakaa murhaa. Murhaaja on Tomin ainoita juttukavereita ja Tomin lailla keräilijä, mutta hän ei keräilekään pullonkorkkeja ja kiviä, vaan naisten pitkiä kynsiä… 

Kun perusjännärin juoni pyyhkiytyy yleensä mielestäni muutamassa viikossa, Keräilijä jäi poikkeuksellisesti päähäni pyörimään pitkäksi aikaa. Se jäi mieleen, koska Åsbacka ei kerro syitä. Hän ei anna vastausta kysymykseen Miksi? Se lukijan täytyy itse miettiä ja siinä onkin miettimistä.

Tartu tähän:

1. Jos pidät psykologisesta jännityksestä.

2. Jos pidät tositapahtumiin perustuvista kirjoista.

3. Jos haluat, että kaikkea ei sanota, vaan myös mielikuvitukselle jää tilaa.

Huom! Keräilijä sopii sellaisellekin, joka normaalisti vierastaa dekkareita.