Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia

”Se jäljittelemätön elämä, jota olet aina etsinyt, on tässä ja nyt.”

Rakkauteni Andreï Makinea kohtaan alkoi vuonna 2001, kun luin melkein kertaistumalta Ranskalaisen testamentin ja vaikutuin, ihastuin, huumaannuin. Odotan aina hänen uusinta kirjaansa yhtä innokkaasti, eikä hän ole vielä kertaakaan pettänyt odotuksiani. Ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY 2012) onkin selvästi erilainen kuin aikaisemmat.

Ikuisen rakkauden kosketuksia koostuu erillisistä tarinoista, joita kyllä kertoo yksi ja sama henkilö, mutta mitenkään kronologisesti ja loogisesti ne eivät linkity toisiinsa. Tarinat ovat yksittäisiä merkityksellisiä fragmentteja tämän minä-kertojan elämän eri vaiheista ja ne jäävät leijumaan irrallisina myös lukijan mieleen. Samalla tavalla kuin kirjan minä, kukin meistäkin muistaa elämänsä tärkeät, kauniit ja kauheat hetket irrallisina kirkkaina välähdyksinä, tarinoina, joiden reunat ovat sumusta harmaat.

Makine onnistui (upean suomentajan Annikki Sunin kera!) jälleen lumoamaan minut runollisen kauniilla kielellään, jonka jokainen lause on kuin virheetön koru, jota on hetkeksi pysähdyttävä ihailemaan. Sen lisäksi, että Makine kirjoittaa niin täydellisen kauniisti, hän kirjoittaa aina myös niistä asioista, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumatta ihmisen elämässä niitä kaikkein tärkeimpiä: rakkaudesta ja toivosta. Tässä kirjassa suurin niistä on rakkaus.

Tartu tähän:

1. Jos olet kyllästynyt tyhjänpäiväiseen hömppään.

2. Jos haluat hurmaantua kielellisestä kauneudesta.

3. Jos haluat ajateltavaa.

Huom! Makine ei ole kiireisen tai väsyneen lukijan kirjallisuutta – hänen kirjansa vaativat hidasta lukemista ja keskittymistä. Niitä ei voi hotkia.