” Luonto vain oli. Oli ja toimi.”
Reidar
Palmgrenin uusin teos Sudenmarja (Otava 2012) jatkaa samoilla oudoilla linjoilla kuin hänen
aikaisemmatkin teoksensa. Kaikissa niissä on jotain kummallisen vinksahtanutta
ja joka kerta lukija jää kirjan loputtua hämmennyksen valtaan ja joka kerta
hämmennys on ainakin omalla kohdallani ollut ihan hyvää sorttia.
Sudenmarjan
hiljainen ja sosiaalisesti kömpelö päähenkilö Tuula on puistotyöntekijä, joka
suhtautuu omaan vastuualueeseensa intohimoisen pakkomielteisesti. Hän joutuu
usein hankaluuksiin oman ideologiansa kanssa, joka ei sovi lainkaan yhteen
nykypäivän tehokkuusajattelun kanssa. Tuulan esimies Holopainen on ainoa, joka
ymmärtää. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin ja loppuratkaisu on sellainen, jota
kukaan ei osaisi etukäteen aavistaa. Tuulan oudon eläimellinen hahmo jää mieleen pitkäksi aikaa.
Kielellisesti
Palmgrenin kirja on loppuun asti hiottu ja kirjaa oli ilo lukea siitäkin syystä.
Yksityiskohtainen luontokuvaus ei ole koskaan ollut minun juttuni ja yleensä olen
jättänyt sellaiset kirjat tylysti kesken puuduttavan tylsinä. Palmgren onnistuu tässä kirjassaan ihmeellisesti koukuttamaan myös luontokuvauksellaan, enkä
muista olleeni koskaan aikaisemmin näin kiinnostunut kohmeisten muurahaisten
jaloista tai vadelmien kaksivuotisesta elämäntaipaleesta.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät oudon vinksahtaneista teoksista.
2.
Jos nautit loppuun asti hiotusta kielestä.
3.
Jos pidät yllättävistä loppuratkaisuista
Juuri sain tämän kirjan loppuun. Pidin kovasti. Ja luontoa oli tosiaan kuvattu todella taidokkaasti. Nyt tekee mieli lukea muutakin Palmgrenilta, tämä kun oli ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaPalmgrenin muutkin kirjat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia! Itse olen pitänyt eniten Tunnelista, joka oli aika jännittäväkin. Kaikissa Palmgrenin kirjoissa on aina mukana outoja vinksahduksia, jotka antavat niihin ihan oman mausteensa, mikä ainakin minua miellyttää kovasti.
Hyviä lukuhetkiä jatkossakin ja aurinkoista kevättä!