Takakansitekstillä
on valtavasti väliä, sillä sen avulla herätetään lukijan mielenkiinto. Valitettavan usein takakansitekstien laatijat tuntuvat ajattelevan, että mitä
enemmän kirjasta kerrotaan, sen varmemmin lukija innostuu. Pahimmassa
tapauksessa takakanteen ja sivuliepeisiin on ympätty seikkaperäinen
juoniselostus loppuratkaisuineen, kirjailijan elämänvaiheet ja urakehitys sekä
monisanaista hehkutusta siitä, kuinka käsittämättömän mahtavan upean ainutlaatuinen teos onkaan
kyseessä.
Väärin.
Liiallinen tieto ei ainakaan minua innosta – en innostu uudesta elintarvikkeestakaan tuoteselostetta tihrustamalla. Liiallinen hehkutus ei sekään innosta, vaan
mieleen tulee ennemminkin ostoskanava. Minä innostun ja
koukutun, kun takakansi vihjailee ja jättää jotain auki. Parhaimmillaan se
jättää lukijan hämmentyneen kiinnostuksen valtaan. Vähemmän on enemmän – myös
takakansiteksteissä.
Matthew
Quirkin kirjan (WSOY 2012) takakannessa on vain yksi virke:
”500 vaikuttajaa ja yksi, joka pitää heitä
näpeissään”
Kuka
pitää näpeissään? Miten? Miksi?
Ohita
siis suosiolla sivuliepeen hehkutukset ja selostukset ja luota takakannen voimaan. Kiinnostu ja koukutu. Lue ja
nauti.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät nopeatempoisista ja vauhdikkaista trillereistä.
2.
Jos pidät yllättävistä loppuratkaisuista.
3.
Jos pidät John Grishamin kirjoista ja/tai Ilkka Remeksen tyylistä.
Huom! Jos miehesi pyytää sinua tuomaan kirjastosta jotain hyvää luettavaa, vie tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti