Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Ensin oli muotia juosta marathon. Sitten kaikki hullaantuivat triathlonista. Salskea pääministerimme etunenässä. Seuraava muotivillitys saattaa olla kävely. Eikä mikään parin tunnin sunnuntaikäyskentely, vaan fyysistä – ja ennen kaikkea henkistä – kanttia vaativa satojen kilometrien extreme-kävely.

Kävelytrendi näkyy jo esimerkiksi Santiago de Compostelaan johtavan pyhiinvaellusreitin varrella. Yhä useampi osallistuu tuohon yli 800 kilometrin pituiseen vaellukseen ja aina vain useampi muista kuin uskonnollisista syistä. Kuukauden kestävä hikinen ja raskas reissu auttaa pysäyttämään hektisen elämänmenon ja voi asettaa elämänarvotkin uuteen asentoon.

(Jos pyhiinvaellus kiinnostaa enemmän, voit tutustua esimerkiksi Jean-Christophe Rufinin mukavaan reissukuvaukseen täältä).

Kävelytrendi näkyy myös kaunokirjallisuudessa ja yksi hurmaavimmista kävelykirjoista on Emma Hooperin esikoisromaani Etta ja Otto ja Russell ja James (2015 Gummerus, suom. Sari Karhulahti). Toinen mainitsemisen arvoinen kiva kirja kävelemisestä on Rachel Joycen Harold Fryn odottamaton toivioretki vuodelta 2014 (WSOY), joka saa jatkoa vielä tänä vuonna.

Hooperin kirjan urhea sankaritar on 82-vuotias Etta. Hän asuu keskellä Kanadaa, eikä ole koskaan nähnyt merta. Kun ikää alkaa olla jo noin paljon, ei unelmiaan voi enää lykätä. Etta päättää toteuttaa yhden ja nähdä meren.

Hän pakkaa reppunsa, jättää miehelleen Otolle keittiön pöydälle lapun ja lähtee kävelemään kohti merta. Mistään ihan pienestä patikkamatkasta ei ole kyse, sillä Etan kotikonnuilta on merenrantaan matkaa yli 3000 kilometriä ja sen tämä kahdeksankymppinen mummu aikoo taivaltaa jalan.

Heti matkaan päästyään Etan seuraan lyöttäytyy kesy kojootti, jonka Etta nimeää Jamesiksi. Etta ja James – tietenkin. Kuuluisan amerikkalaisen laulajattaren mukaan. Kojootin kanssa Etta sitten taivaltaa eteenpäin taskussaan lappu, jossa lukee kuka hän on, siltä varalta, että muisti alkaa pätkiä. Ja välillä se pätkiikin jo pahasti.

Lukija kulkee Etan ja Jamesin kanssa läpi valtavan Kanadan. Välillä valotetaan Etan, hänen miehensä Oton ja naapurissa asuvan Russelin lapsuutta ja nuoruutta ja sitä kuinka heidän elämäntarinansa ovat alun perin kietoutuneet yhteen. Jokainen henkilöhahmo on tässä kirjassa sympaattinen ja kiva, vaikka elämä on murjonut välillä pahastikin. Hankalia pahiksia tai katkeruuden myrkyttämiä henkilöitä ei ole edes sivuosassa. Voi miten virkistävää!

Etta ja Otto ja Russell ja James on elämänmyönteinen ja lämminhenkinen romaani. Sen jokaiselle henkilöhahmolle toivoo hyvää ja jokaiseen kiintyy sivu sivulta tiukemmin. Loppuun päästyään toivoo, että tällaisia viisaita romaaneja löytäisi lukulistalleen enemmän. Täyden kympin lukuromaani! 

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea lämminhenkisen tarinan.

2. Jos inhoat negatiivisuutta ja kyynisyyttä.

3. Jos haluat nauttia kirjasta, josta jää hyvä mieli.